kivxz

oho

2011-08-04T13:40:00.002+03:00

Taas olen unohtanut päivittää tätäkin. Ei taida olla mun juttu tämä blogaus sittenkään. No pidetään silti blogi päällä, jos vaikka inspiroituisi joskus.

Sitten viime päivityksen sportin saralla on tapahtunut seuraavaa:
- Hiihtokausi koki ikäviä takaiskuja niin liian kylmien kelien kuin laiskuuden muodossa. Kauden kokonaissaldo oli 195km, mikä ei päätä huimaa.
-Salibandy kausi takkusi vielä pahemmin ja motivaatiota piti hakemalla hakea koko kevätkauden ajan. Pelaamisen jatko on vieläkin mietinnässä.
-Juokseminen alkoi säbäkauden loputtua ja hyvin alkoikin. Kivasti meni pari kuukautta kunnes tuli viikon loma ja sen jälkiväsy :D Paavon puolikas taittui +30 asteessa aikaan 2.07.jotain ja taas harmitti.

Mikäli tästä on jotain näin jälkikäteen opittavissa niin kompastuskivenä on selvästikin kärsivällisyyden puute. Hommat jää ikäänkuin puolitiehen kun mielenkiinto siirtyy jo seuraavaan haasteeseen. Pitäisi priorisoida asioita paremmin ja jättää epäolennaisia juttuja pois. Ilmeisemmin kaikkea ei voi saada nykyisellä elämänrytmillä. Tunnit ja päivät yksinkertaisesti loppuvat kesken tai vaihtoehtoisesti en olisi koskaan kotona rakkaitteni vieressä. Otanko opiksi ja suostun jonkinasteiseen suunnitelmallisuuteen?

Uudet kujeet

2011-01-04T09:05:00.005+02:00

Jo meni syys ja näppäimistöni on levännyt taas turhankin kauan. Aina näin vuoden vaihteessa ihmisillä on tapana tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä, suunnitella tulevaa ja kenties asettaa joitakin tavoitteita, joita myös uudenvuodenlupauksiksi kutsutaan. Minulla tämä ajatustyö on vielä pahasti kesken, mutta joitakin aihioita on jo olemassa. Niistä ehkä lisää hieman myöhempänä.

Lupailujen listaamisen sijaan mielessäni pyörii mietteet hiihtämisestä. Viime talven innostus on kantanut tällekin talvelle ja toistaiseksi takana on himpun vajaat 50km sivakoitua väylää. Ei tarpeeksi, mutta riittävästi. Motivaatiokimmokkeeksi olemme parin ystävän kesken perustaneet km-seurantataulukon, jossa vertailemme saavutuksiamme ja naljailemme toisiamme parhaaseen peruskoululaiseen tyyliin. Mitä enemmän kilometrejä, sen pidempi tietenkin.

Minulle ongelmallista hiihtämisessä on vauhdin hallinta. Kuten taannoin juoksemisen kanssa, suksillä vauhtini on liian kovaa ja tuloksena tynkälenkit sekä rypevä ruumis. Näkemykseni ja tuntemukseni mukaan hiihtämisessä on tarkoitus edetä rivakasti posket viimasta punaisena. Etenemisen tuntu täytyy olla. Muuten kyllästyn tai luulen kyllästyväni. Tosiasiassa en kyllästy. Mutta yksin hiihtäessäni en pysty verkkaiseen menoon, tekniikkapaketti hajoaa vähitellen ja voimat on totally loppu viimeistään kymmenen kilometrin jälkeen. Miten siis lähestyä tätä uuvuttavaa oravanpyörää?

Ensisijaisena apuvälineenä olen käyttänyt käsijarrua, joka myös Pieruna tunnetaan. Pieru on ystäväni, hiihtomentorini ja pitovoiteeni. Hän joko osaa hallita vauhtinsa tai on sopivasti huonommassa kondiksessa, mutta oleellista on se, että hänen takanaan hiihtäessäni vauhtini pysyy kurissa. Vaikkakin välillä tulee kannoille koputeltua. Miksi en siis onnistu samassa yksin suihkiessani? Voiko hidastelua opetella ja pitäisikö edes? Aina ei ole Pierua jarruttamassa, joten täytyy keksiä muita keinoja niin tekniikkaan kuin taktiikkaan.

Pierun vinkistä olen yrittänyt pidentää luisuani ja näin pidentää potkuvälejä rauhoittumisen toivossa. Muutama sata metriä se onnistuukin, mutta ajatusteni karatessa muualle herään taas räkäposkella ja pää Kirvesniemesmäisesti kainalossa. Ongelmaan ei ole auttanut edes slovarisoittolista iPodissa. Asiaa kotimatkoilla ja -sohvalla mietittyäni olen päättänyt vaihtaa pidentää vetoja. Tähän mennessä olen suunnannut ladulle aina 7,5-10km tai 45-60min tavoiteaihio juomapullon tilalla. Nyt tavoitetta täytyy nostaa selvästi ja toivon oppivani oikeaan tempoon muutaman virhekerran jälkeen. Eli nopeasti summattuna, uudet aihioarvot olkoon 10-15km ja 60-90min. Pidemmät suoritusajat altistavat luonnollisesti väsymiselle ja toistoihin puutumiselle. Täytyy siis saada vaihtelua suorituksen sisälle ja sen voisi aloittaa opiskelemalla Harrin oppitunneilla: Mogren-, Wassberg- ja Kuokka-tekniikat.

Eli näillä mennään ja katsotaan mikä on tulos seuraavan kerran jälkeen...

Rymistellen 2010

2010-08-13T09:53:00.004+03:00

Reilu vuosi on kulunut ja taas koittaa aika aamenen. Rantakivetys, puolialaston kuusikko ja nyrkkeilyhanskat kohtaavat jälleen, järjestyksessä kolmannen kerran. Ulkopuolisen näkökulmasta ajatellen pikkuhauska iltapäiväpuhteemme poikien kanssa toisiamme hakaten kuulostaa suhteellisen älyttömältä, idioottimaiselta. Ja sitähän se kaikessa neroudessaan onkin. Käytäntö on kuitenkin toinen ja lähes mahdoton selittää niin, että ulkopuolinen voisi siihen samaistua ja ymmärtää sen viehätyksen.

Ruumistasi särkee ja heikottaa edellisen illan keskusteluista. Uusi päivä on koittanut ja aamupala myllertää vatsassa. Mieltä askarruttaa, että tuleeko tästä enää mitään. Samalla saariston kesä lumoaa ja lämmin lounaistuuli käy rantakivien kautta paljaalle kehollle. Huojentavaa huokaisua ei kuulu, mutta tiedät sen tapahtuneen. Minuutti minuutilta olo kuitenkin kevenee. Tunnet olevasi yhtä luonnon kanssa ja suuntaat kohti rantaviivaa. Kuten myös ystäväsi ympärilläsi ja hiljenette. Jokainen tietää mitä tulee tapahtumaan.

Kehosi valtaa adrenaliini. Pitkä odotus on ohi, mutta viimeiset minuutit tuntuvat vuoden rinnalla ikuisilta. Saat hanskat ja asetat ne suojelemaan kämmeniäsi. Pyydät kaveria kiristämään nauhat ja tapahtuu jotain peruuttamatonta. Tajuat, että on herättävä tai luovutettava. Vaistomaisesti alat etsiä vastustajasi heikkoja kohtia ja keinoja millä selviytyä ottelusta voittajana. Mulkoilet ja mittailet häntä. Unohdat kaiken muun ympärilläsi ja keskityt. Keskityt satuttamaan ystävääsi enemmän kuin hän satuttaa sinua. Jokatapauksessa sattuu, mutta sitä ei ole aikaa miettiä. Sillä jos siihen sortuu, on luovuttanut.

Aivan, älyttömältähän se kuulostaa näin luettunakin. Ehkä se salaisuus piileekin siinä absurdissa asetelmassa, että ympärillä ovat parhaat ystäväsi ja nyt sinun on unohdettava kaikki tunteet ja keskityttävä heidän tuhoamiseen. Kysymys kuuluukin siis, että kuinka kovaa olet valmis lyömään ystävääsi? Onneksi pillin soitua tiedät asetelman palautuvan normaaliiksi.

Jälkitunnelmia ensi viikolla...

Lenkkipolkuja @ Halikko as.

2010-08-03T10:51:00.002+03:00

Sainpas kasattua kaikki Halikon aseman juoksulenkit samalle kartalle. Melkein kaikki on tullut jo testattua useampaan otteeseen ja hyviksi todettu. Tällä hetkellä kunto on hieman retuperällä ja kun Ruisrääkki siintää enää muutaman viikon päässä, tarkoitus olisi nykäistä loppukiri. Toivon mukaan muistan myös päivitää päiväkirjaa myös tänne.

Näytä Aseman lenkit suuremmalla kartalla

Eilen tuli väkisteltyä tuo Wiurila-Koivukuja 2 -reitti noin 50 minuuttiin.

Pomo + oppipoika = Kylmät väreet

2010-07-06T15:40:00.003+03:00

ps. Uu-jee, tämä olikin näköjään 100. postaus! Antaa hieman vääristyneen kuvan aktiivisuudesta, mutta merkkipaalu silti!

Lipsuipas

2010-03-25T22:38:00.003+02:00

Oli Isohärjänmäen kiitorata sen verran mukavasti jäässä tänään, että suorite jäi yhteen iisitempoiseen kierrokseen. Muuten olis tullut matadorista kevään viimeinen lajissaan. Mahtoikohan sesonki olla tältä vuodelta tässä?

HCR lähestyy, kuten juoksustressikin...

Luikkareilla ei lipsu.

2010-03-25T11:24:00.003+02:00

Ilmeisesti on ikää tulossa. Vai miten pitäisi tulkita sitä, että kuuntelen parhaillaan Tapio Rautavaaraa, unelmoin mökkiviikonlopusta ja hiihtämisestä, vaikka pitäisi töitä tehdä? Noh, pikainen avautuminen toivon mukaan auttaa asiaan ja palauttaa työinnon.

Talviloma meni aurinkoisesti Vuokatin rinteillä ja, ylläri-pylläri, laduilla. Harhauduin Sotkamossa Piipposen Intersporttiin ja käteen tarttui Salomonin 8X -luistelusuksipaketti. Hienosti kulkevat, ei käy valittaminen. Kolmen päivän aikana kertyi taivalta noin 30km ja intoa täynnä kotipuoleen lähiladut mielessä. Vaikka lämpölukemat täällä etelämmässä ovatkin hiihtoa ajatellen vähemmän suosiolliset, illalla on onneksi vielä muutama pakkasaste mittarissa. Ja täytyyhän ne käyttää hyväksi.

Eilen tuli käytyä paikallisella lähipurkkarilla iltavedolla Stam1nan tahdissa. Mittaa tälle hairahdukselle tuli 7,8km (3 X 2,6) ja aikaa kului arviolta 35 minuuttia (Viimeinen atlantis, kappaleet 1-9). Purkkari oli kaiken kaikkiaan todella hyvässä kunnossa, eikä valitettavaa juurikaan löydy. Takakaaren ylämäessä oli hieman jäistä siivua, mutta siitä en viitsi edes mainita, koska eletään jo näin myöhäistä kevättä. Lähtiessäni huomasin ilokseni, että purtsi on valaistu klo 22 asti, joten tässähän on kausi vasta aluillaan. Arvatkaapas missä olen tänä iltana?

Keväthangilla lipsumista

2010-03-01T13:03:00.003+02:00

Tauko on ohi kaikessa tiedostamattumuudessaan ja hiljaiselon täällä (toivottavasti) päättyy. Alkuvuosi on mennyt yhdessä hujauksessa ja säpinää riittää pitkin kevättäkin. Tässä pieni kertaus 2010 tapahtumista tähän mennessä:

Karkkilakkoa on harjoitettu ja siitä on myös lipsuttu,

Tupakkalakko alkoi vuoden vaihteessa ja siitä on myös lipsuttu,

Laihdutus-/terveyskuuri alkoi vuoden vaihteessa ja siitä on myös lipsuttu (tulos tällä hetkellä n. -5kg),

Uimataidon yllättävä oppiminen ja kerran viikossa vähintään kilometri kaakelia nautittu,

Salibandy maistuu namilta ja olemme mukana kärkitohinoissa,

Silmät ei mahda pysyä tennispallon mukana.

No enpä muista tai kehtaa enempää tuohon listaan laittaa. Pääpiirteissä homma menee siis kohti parempaa ja terveellisempää elämää. Vanhat pahat tavat istuvat kuitenkin tiukassa ja lipsuntaa on silloin tällöin. Muutosvastarintaa se vain on. Ja itsekurin puutetta. Suunta on kuitenkin oikea.

Eilen tuli tehtyä niinkin typeriä kuin, että ilmoittauduin toukokuussa järjestettävään Helsinki City Runiin (myöh. HCR). Tavoiteajan sovitin kahteen(2) tuntiin, joka pitäisi noin kahden kuukauden treenaamisella olla ihan realistinen. Odotettavissa siis taas jonkinlaista tarkempaa tavoiteasetantaa ja treenipäiväkirjaa lähitulevaisuudessa. Suunnitteluhattu päähän ja lenkkitossut jalkaan siis. Hyvää kevättä kaikille!

Karkkilakko, päivä 8

2009-12-16T12:54:00.004+02:00

Joulunalusaika on varmaan surkein ajankohta aloittaa sokerista vieroittautuminen. Jokainen taso mihin voi laskea tavaraa on todennäköisimmin pinottu täyteen erilaisia makeisia. Jokainen postinkantaja mitä maamme päällään kantaa on lykännyt postiluukustani päivittäin vähintään puolen tusinaa mainoslehtistä, joissa lähikauppiaamme käyvät kilpailua suklaisilla sisäänheittotuotteilla. Jokainen näyteikkuna on sullottu täyteen kiiltopaperisia makuherkkuja somistusmielessä, kuuluivatpa ne sitten liikkeen ydintoimintaan tai ei. Kohti hammaslääkärien unelmayhteiskuntaa tiemme vie.

Tästä tulikin mieleeni, että viime viikolla olin myös pitkästä aikaa hammaslääkärissä. Tarkastuskäynnin tulos oli huono, mutta yllättävän hyvä. Jos tuloksen suhteuttaa normaali-ihmisen tai ihanteelliseen reikäkorttiin, en voisi olla tyytyväinen. Mutta kun ottaa huomioon aikaisemmat tuomioni, tulos on ihan jees. Petrattavaa löytyy tietenkin ja käynnistä sai mukavasti lisäpontta karkkilakon pitämiseen.

Noh, lauantaikin oli ja silloin sai luvan kanssa hieman napostella. Napostelu on tässä asiayhteydessä sama kuin 'Syö kunnes tulee paha olo'. Tehtävä suoritettu. Lauantain jälkeen ei ole sokerinnälkä vielä iskenyt, ihme ja kumma. Eikö tämä olekaan tämän vaikeampaa? Toki äkillisiä mielihaluja jouluostoksia tehdessä tulee, mutta nekin menevät ohi kassajonoja mittaillessa. Tyytyväisenä etenemiseen lopetan tällä kertaa tähän.

Karkkilakko, päivä 3

2009-12-11T14:06:00.002+02:00

Hirmu tärinät eilen. Kauppareissu jäi tekemättä ja korvikkeet Siwan hyllyille. Näin mysli ja kaurapuuro saivat näytönpaikkansa ja täytyy myöntää, että he täyttivät tontin hyvin. Joulusuklaat saivat vielä toistaiseksi pysyä kelmussaan.

Tänään olin myös pitkästä aikaa hammaslääkärissä. Mukava täti oli todella vakavana tarkastuksen aikana, mutta tilanne ei ollutkaan niin paha kuin arvelin. Noh, tsemppiä tuli silti lisää rutkasti.

Onneksi huomenna on herkuttelupäivä...

Karkkilakko, päivä 2

2009-12-10T15:32:00.003+02:00

Toistaiseksi vielä suhteellisen levollinen olo. Eilen illalla teki vähän mieli mässytellä, mutta se korjaantui saaristolaisleivällä. Tänään ei oikeastaan ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia. Pahin on vielä tulossa, oletan. Täytyy hakea jotain korviketta kaupasta, terveellsitä sellaista.

ps. Tätä kirjoittaessa alkoi tehdä mieli kunnon suklaapatukkaa...

Karkkilakko, päivä 1

2009-12-09T09:46:00.003+02:00

Päivittäinen namuttelu on kuulunut repertuaariini jo jonkun aikaa. Eilen sitä tuli jostain syystä miettineeksi, että mihin on jäänyt lapsuuden Karkkipäivä kerran viikossa-konsepti ja missä vaiheessa tästä lempiharrastuksestani tuli jokapäiväistä. En löytänyt vastausta. Mutta nyt on aika palata vanhan liiton malliin.

Samalla kun huomaan laiskottelevani ilta toisensa jälkeen sohvalla mässypussi vierelläni, sitä veltostuu myös muilla osa-alueilla. Lenkit ja saliharjoittelut ovat jääneet aikataulustani kokonaan pois. Miksi ihmeessä? Ehkä näillä asioilla on jokin korkeampi yhteys, no eihän sitä niin korkealta tarvitse kyllä etsiä, ja ne ruokkivat toinen toistaan. Siispä ratkaisuehdoituksena on karkkilakko-try out. Ja ehkäpä sen päivittäinen seuraaminen tällä forumilla auttaisi niin minua, purukalustoani kuin seudun kuntosaliyrittäjiä.

Tekee niin paljon mieli karkkia jo nyt, grrr!

Sikaniskan jalostusta

2009-10-28T15:39:00.003+02:00

Tänään oli jo toinen kerta kuntosalilla tällä viikolla. Maanantaina nakutettiin käsiä ja hartioita, tänään rintaa ja selkää sekä väliaikoina vatsa- ja selkämuuveja. Pelottaa. Miten ihmeessä päästin itseni tähän tilaan?

Punttis ei ole koskaan kuulunut repertuaariini yksinkertaisesti siitä syystä, että se on yhtä tylsää kuin....punttisalilla käynti. Viime viikolla koin kuitenkin taas uuden tulemisen kuukauden tauon jälkeen, kun kaveri kommentoi rävellystäni sanoin "Tuo sun treenaus näyttää ihan siltä kun sulla ei olisi mitään hajua mitä tekisit!". Ja näinhän se olikin, tyhjällä paperilla mentiin. Sanamuodoista voikin jo päätellä, että asiat ovat muuttuneet. Netistä etsin nakkisormiini alustavan saliohjemarungon ja sitä mukaillen olen nyt runnellut lihaksistoani lähtötasoa hakien. Lopullisena tavoitteena on muokata siitä muutenkin omannäköiseni.

Etenemisestä, ja miksei muistakin uuden lajin ihmeellisyksistä, pitäisi muistaa kirjoittaa tänne.

Muistiinpanot:
- Mukaan otettava alkulämpö ja venyttelyt
- Supistaa ohjelma kahteen viikkotreeniin
- Mietittävä jalkatreenien paino
- Fokus Rymättylän titteliottelussa

Värikästä syksyä!

Huumassa ja kivussa

2009-10-27T10:09:00.003+02:00

Uffaffaa, viikonloppuna oli taas irtokarkkihyllyllisen makeat salibandypelit. Harvoin voi pelin jälkeen todeta, että lopputuloksella ei olisi ollut niinkään väliä, koska itse pelaaminen oli niin hauskaa. Kunnon vääntömomenttia, periksiantamattomuutta ja toverillisuutta ilmentyi koko vaihtoaitiolliselta. Ja tietenkin vastustajilta, jotka tekivät otteluista erittäin nautittavia. Kaksi tasaista ja sisukasta taistelua, joista kirsikkana kakun päällä tuliaisina täydet pingopongot.

Tuliaisena oli myös kipeytynyt ja nyttemmin huolestuneisuutta aiheuttava vasen nilkka. Vihloo ja särkee sisällepäin kääntäessä. En usko, että on mitään vakavampaa, mutta tämän tyyppiset vaivat on yleensä kestänyt pitkään parantua. Peukut pystyyn ja perberiin, ettei näin olisi tällä kertaa.

Kovempi parempi

2009-10-15T23:48:00.002+03:00

Takana taas yksi ihana tennistunti MLK:n kanssa. Näyttäisi pahasti siltä, että kesäterä alkaa väistyä ja edistystä tapahtua. Tänään sairastuimme juomatauon yhteydessä lievään kleptomaniaan ja keikautimme hylkykorista tuoreempia ja kovempia palluroita omien pehmyiden tilalle. Ja halleluja! Peli alkoi luistaa aivan eri tavalla, pallorallit pitenivät, hiki alkoi virrata ja toivo paremmasta elämästä heräsi. Let's dyyk!

Ai niin, salibandy tuntuu jälleen mahtavalta. Hilavitkuttimen kova jengi koossa!

Tenniskausi avattu

2009-10-05T23:45:00.003+03:00

Viime viikolla se alkoi ja tänään jatkettiin. Kesäterä on terävimmillään, mutta ollaan sitä silti paremmassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Pallot pomppivat silloin tällöin ihan kivasti minne yrittääkin, mutta hölmöjä virheitä tulee paljon. Suurimpana vaikeutena on edelleen oikean etäisyyden löytäminen palloon. Mutta eiköhän se siitä, kausi on pitkä (ja toivottavasti luminen).

ps. Syöttö sattuu olkapäähän. Tee sille jotain.

Koleaa kyytiä

2009-10-02T23:32:00.003+03:00

Iso-Härjänmäen kuntoradan parkkipaikka Salossa. Kuulokkeet korvissa. Sormi käy play-napilla ja Kaikkivaltias komentaa joukot verryttelyyn. Muutaman jalan oikaisun jälkeen alkaa marssi. Marssi, joka käy ain Rusalkaihin loppusointuihin asti. Lokiin merkittäköön 7.8km ja 53min 31sek. Joukkojen taistelumoraali huipussa. Kaarti ei antaudu milloinkaan!

Syssympi Ruissalo

2009-09-15T23:31:00.002+03:00

Kesä on ohi ja toivottavasti myös minun kirjoitustaukoni. Kaiken maailman hässäkkää on riittänyt ja tapahtumia koluttu. Kaiken kaikkiaan loistavaa. Nyt pitäisi taas jaksaa kirjoitella myös tänne ja inspiraation lähteenä toimii tällä kertaa ystäväni päätös naputella omia treenikokemuksiaan omaan blogiin. Käykääpäs stiigailemassa(, jos tänne joku nyt enää eksyy) kovan luokan treenikokemuksia Itä-Suomesta.

Sitten viime postauksen henkilökohtaisessa sporttiohjelmassa on tapahtunut yllättäviä käänteitä. Lenkkeily itsessään on jäänyt paljon vähemmälle ja sen tilalle on tullut vanha tuttu salibandy sekä vieraampi tulokas kuntosali. Noin kuukauden verran olen taas sählännyt ja toistaiseksi meno tuntuu maittuvan. Ja miksikäs ei maistuisi, kun on niin hyvä porukka kasassa. Saas nähdä mitä tuleva kausi tuo tullessaan. Ainakin paikallispelejä ja paljon, hyvä niin.

Kuntosali ja minä. Ei olla oltu koskaan kavereita. Hirveän tylsää touhua, joka ei ole sopinut minun kärsimättömälle luonteelle. Ehkä sitä on sitten tullut vanhaksi, kun sekin on alkanut maistumaan. Vielä kun tekemiseeni saisi jotain järkeä niin voisi tulla myös tuloksia. Täytyypä lähiviikkoina taikoa oikea saliohjelma ja keksiä näpsäkkä tapa raportoida tuloksista myös tänne.

Ei se lenkkeilykään nyt ihan unholaan ole jäänyt. Tänään koin Pyhän Paavon ilmestyksen ja oli pakko päästä Ruissalon poluille höntsäilemään. Kovin kaunista oli, mikä ei liene yllätys kenellekään. Syksyn värittämät puut ja laskeva ilta-aurinko tekivät kunniaa korvia hellivälle Dinolle. Noin kymmenen kilometriä ja reilu tunti myöhemmin sohvalla istui onnellinen mies. Juoksukärpäsen puraisemana.

View Lenkki_10km_RSL in a larger map

Kaunista ja levollista syksyä!

Eurobliisut 2009

2009-05-13T13:06:00.006+03:00

Kevään tietää olevan pitkällä kun jääkiekon MM-kisat ovat ohi ja mediassa alkaa Euroviisu-paukutus. Tänä vuonna me suomalaiset jännäämme missä se Waldo oikein luuraa ja 90-luvullahan hän. Ja turha sitä kaavaa on enää tässä vaiheessa muuttaakaan, koska vuosikymmen vaihtuu taas ihan kohta. Ehkä sitten vuoden päästä Waldo yllättää meidät kaikki uusilla soundeillaan. Mutta mutta. Luulenpa silti, että viikonloppuna Waldo's People tulee pärjäämään ihan kohtuullisesti sijoittuen ainakin Top 10:n joukkoon ihan jo siksikin, että
a) biisi on kaikesta ysäriydestä huolimatta menevä ja jää soimaan korviin ja
b) eilisten semifinaalien perusteella muut kilpailijat ovat selvästi heikompia
c) asiantuntijoiden mielestä Waldon finaaliesitys on hyvällä spotilla (24. esitys).

Voittoa en silti lähtisi ennustamaan, mutta sehän ei olekaan se tärkein asia. Eilisten 1. semien jälkeen omaksi suosikikseni pyllähti yllättäen Islannin edustaja Johanna. Nuori, olisko ollut 18 vuotias, neitonen säväytti ainakin minut uskomattoman kauniilla äänellään. Ja nyt kyynisimmät siellä ajattelevat jotain kaksimielistä, eikö? No ei ulkoasussakaan valittamista ollut ei, mutta kyllä on hieno ääni mimmillä. Sitä ei käy kiistäminen. Sijoittuu ainakin Waldon edelle. Ja minä en ole koskaan väärässä :) Torstaisia semifinaaleja odotellessa fiilistelläänhän vielä Islannin sulosointuja.

Hehkutus

2009-05-10T19:23:00.003+03:00

Yleensä niin vaatimattomasta linjastani poiketen nyt on pakko hehkuttaa. Käytiin tänään veljieni kanssa Lausteella heittelemässä firsbeetä ja kierrokseni tulos summautui 72:een eli +10 ja Personal Best!!!! Aivan hel***in hyvä fiilis, kun kerrankin napsahtaa heitot kohdilleen, vaikka mietoa sadetta niskaamme kaadettiinkin. Toisaalta, tästä ei ole kuin yksi suunta ja kaikki taitaa tietää mikä se on :( Silti, nautin nyt kun vielä voin!!!

Terveisiä käännöstoimistoon!

2009-05-06T00:04:00.003+03:00

No niin, jos oikein olen tajunnut, mikä olisi todella harvinaista, niin nyt blogia pystyy päivittämään myös sähköpostin kautta. Ja tämä kirjoitus olkoon sen ensikokeiluni. Jännityksellä odotan ilmestyykö tämä teksti blogiini.

Hauskinta tässä koko touhussa mielestäni on, että Bloggerin hallintapaneelissa ilmoitettiin tästä ominaisuudesta sanamuodoin "Olet valmis julkaisemaan sähköpostitse". Mielestäni aika itsevarmasti ilmaistu. Tiedän, että tämä on vain yksi kaunis käännöskukkanen, mutta herkutellaanpa tällä hieman. Ensinnäkin mistä he sen tietävät olenko jo valmis? Mitä olen tehnyt ja missä välissä he ovat tekemisiäni tarkkailleet, että he tuntevat minut ja minun sähköpostijulkaisuvalmiuteni näin hyvin? En koe viime aikoina tapahtuneen mitään niin merkittävää, että sen jälkeen olisi tullut tunne "Kyllä, nyt olen valmis julkaisemaan sähköpostitse". Ja jos minä en näin ole tuntenut niin silloinhan Bloggerin algoritmit ovat olleet väärässä. Älkää siis kertoko minulle mihin olen valmis. Minä kerron teille koska olen valmis. Itse asiassa olen ollut valmis jo aikoja sitten ja teidän algoritmit ovat niin huonoja, että minä olisin voinut kirjoittaa ne. Mutta en kirjoittanut, koska en kokenut, enkä koe, olevani siihen valmis.

EDIT: tulihan tämä tänne. Tosin minun täytyy hallintapaneelista käydä manuaalisesti tämä teksti julkaisemassa. Ilmeisesti en siis ollutkaan valmis sähköpostijulkaisulle, ainoastaan sähköpostiluonnostelulle. Hieman olen pettynyt, en muuta.

Twitter ja minä

2009-04-30T09:32:00.004+03:00

Tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet, että olen testikäyttänyt Twitteriä nyt muutaman viikon ajan. Olen postannut tyhjänpäiväisiä kommentteja kännykkäni kautta ilmaisemaan mitä milloinkin: missä olen, mitä teen, millä fiiliksellä olen. Todella hyödyllistä, eikö? Sitä minäkin. Kuten on tapana sanoa "Napos marcos!". Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Twitterillä olisi paikkansa internetin palvelukentällä. Joillekin se sopii ja minulle ei niinkään. Näen Twitterissä ongelmana sitoutumisen pakon.

Twitterin vahvuus muihin vastaaviin palveluihin, kuten blogeihin, nähden on sen kautta välitettyjen tietojen korkeampi reaaliaikaisuusaste. Tämä on seurausta siitä, kun käyttäjien on mahdollista naputtaa uusia viestejä mobiililaitteiden avulla mistä millloinkin. Tällä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, jota voi myös reaaliaikaisuusodotukseksi kutsua. Ehkä tämä aukeaa parhaiten esimerkin avulla

Arto Ehrukainen viettää kyseenalaisen miellyttävää viikonloppua ja uutisoi Twitteriinsä "Nautiskelee valkoviinistä ja likaisista korealaisista alusvaatteista. Elämä on ihanaa.". No seuraavana päivänä Artolla on pää ja nenäontelot sen verran kipeänä, että päivä vierähtää sängyn pohjalla. Seuraa arkipäivä, Artolla pitää kiirusta ja koko perhanan Twitter on unohtunut Arton mielestä (ehkäpä ne pikkupöksyt on tehnyt vaurioita Arton muistikeskukseen). Samaan aikaan toisaalla Arton paras ystävä Sami käy vilkaisemassa Arton Twitter-viestejä ja huolestuu ystävänsä käytöksestä. "Onkohan kaikki nyt ihan kunnossa? Nyt on jo maanantai. Artohan on allerginen valkoviinille...tämä ei tiedä hyvää" Sami hätääntyy, ottaa välittömästi yhteyttä Arton lähiomaiseen ja pyytää häntä käymään Arton luona tarkistuskäynnillä. "...niin ja voitko samalla tuoda minulle ne punaiset pikkupöksyt, jotka lainasin Artolle, kiitos". Myöhemmin kuitenkin selvisi, että Arto oli ottanut allergialääkkensä ja voi paremmin kuin hyvin. Kaikki tämä kauhea hässäkkä ja huoli tyhjän takia.

Tämäkin episodi johtui vain siitä, että Arto ei ollut seuraavana päivänä kyennyt päivitää tilakseen "Kauhee darra, mutta kyllä on ihania nuo uudet korealaiset" ja Samilla oli mainitsemani reaaliaikaisuusodotus kohollaan.

Koen siis, että täysin toimiakseen käyttäjän tulee sitoutua Twitteriin valmiiksi määritellyllä tavalla, joka tässä tapauksessa tarkoittaa päivittäisiä päivityksiä. Minulle tämä on aivan liian tiivis tahti. Näin ei voi siis jatkua, joten minulla vaihtoehtona on joko luopua koko palvelusta, kuten useimmat muutkin ovat jo tehneet, tai sitten minun on keksittävä uusi tapa hyödyntää sitä. Ideointi siis käyntiin ja nauttimaan vapputunnelmasta.

Ai niin, oiskos tässä seuraava teknohypen kohde? Mistä saa ostaa osakkeita?

ps. Hauskaa Vappua kaikille!

Sääntöjen mukaan

2009-04-25T20:02:00.002+03:00

Voi kun oli kaunis päivä. Kesän tuntu oli lähempänä kuin ties silloin kun se viimeksi oli. Tulee ihan kylmät väreet kun ajatteleekin kaikkia kesän kiusauksia; festareita, jäätelötötteröitä, ikuista pintahikeä ja keskiyön naku-uinteja. Sisäinen kesämieheni on jo tekemässä t-paita inventaariotaan. Sunshine and happiness!

No mutta fiilistelyt sikseen ja tuonnemmaksi. Käväisinpä tänään nautiskelemassa kauniista säästä ja MLK:n (kaunis oli hänkin) seurasta Lausteen frisbeegolfpuistossa. Kauden ensikierros Lausteella pelattiin harvinaislaatuisesti sääntöjen mukaan. Eli viime kesästä poiketen otimme käyttöön myös OB-alueet ja mandot. Taka-ajatuksena oli, että näin saisi jotain vertailupohjaa tulevien viikkokisojen tuloslistaan. Jo nyt näin yhden kierroksen perusteella voi todeta, että sääntöjen vaikutus oli huomattava.

Tulokseni oli suututtavat 85(+23), joista suoraan sääntörikkomuksista johtuvia sakkoheittoja oli 3. Kierros oli hyvin kaksijakoinen. Pääosin sain hyviä onnistumisia ja par tai bogey tuloksia, mutta muutamilla taka-9:n koreilla tuli totaaliromahduksia ja tuloskorttiini merkattiin triploja, tai kerran jopa +4. Lyhyesti kerrattuna:
+ Avaukset ja lähestymiset lähtivät hyvin
- Lähipeli totaalisen kadoksissa

ps. Ensimmäinen PAR-tulokseni 18. korilla!!!

Takapakkia toisten kustannuksella

2009-04-15T12:08:00.005+03:00

Muutama viikko on mennyt taas viimeisimmästä postauksesta. Näinä päivinä lenkkeily on jäänyt hieman vähemmälle, joskin olen tehnyt muutamia kävelylenkkejä hyvässä seurassa sekä pari nopsaa UP-pyörähdystä. Sen sijaan liikuskeluni on kohdistunut enemmän tennikseen ja frisbeegolfiin.

Tennisksestä sen verran, että nyt alkaa peli sujua jo kohtuullisesti. Pallorallit pitenevät ja syötöt alkavat tippua oikeaan ruutuun. Nykyisin pelatessa tulee jopa hiki, mikä on aika hienoa hikiaddiktin näkökulmasta. Vaikka niitä tyhmiä ja helppoja virheitä tulee vieläkin, alkaa tennis maistumaan todella kivalta ja fiilis on mitä mahtavin. Tuskin maltan odottaa kesän otteluita ulkokentillä.

Pääsiäislomalla olin ahkerasti frisbeegolfradoilla. Perjantaina kierrettiin Pahkavuoren rata kolmeen kertaan ja sunnuntaina Raision kenttä kahteen kertaan. Maanantaina olin ihka ensimmäisissä frisbeegolfkisoissani, jossa kierrettiin kaksi kertaa 14 väylää. Kaarinassa järjestettiin perinteinen pääsiäiskisa EggBowl 2009 ja ennakkoluulollisesti osallistuin pitkän ja raskaan 'loman' jälkeisissä tunnelmissa. Itse suoritukseni oli aika heikko (sija 32.) ja tekosyitä oli yhtä monta kuin heittojakin (129 kpl). Mutta kaikenkaikkiaan se oli hieno kokemus ja mahdollisuus tavata muita pelaajia.

Tällä hetkellä ovat kädet ja jalat aika runnellut, mutta mieli vaeltelee jo nyt kohti vehreitä väyliä ja kuivia lenkkipolkuja. Harmittaa vain, että oikean jalan jalkapöytäni on niin kipeä, ettei tiedä mitä tehdä. Lepo olisi varmaan oikea vastaus, mutta kestääkö pää olla pois liikahtelemasta? Tuskin.

Ruissalo v3, Se pidempi versio

2009-03-26T10:04:00.003+02:00

Eilen sain pitkästä aikaa MLK:n mukaan Ruissalon sorapoluille. Tavoitteena oli hipsiä hissukseen, mutta pidempään kuin tähän asti. Sykkeet pidettiin kurissa 140 kieppeillä. Mulla tosin on vieläkin ne patterit kaupan hyllyllä, joten tarkkailuun käytettiin yhteisömäisesti ainoastaan MLK:n pumppua.

Olosuhteet olivat taas kutakuinkin kohdillaan muutamaa sohjo- ja jääkohtaa lukuunottamatta. Nipakka baby-pakkanen, aurinko paistaa ja ylväitä puita saattueena. Nami. Kaiken kaikkiaan matkaa ja aikaa kertyi pyöreät 11 km ja 1h 20min. Vauhti oli kuntoon nähden sopiva, mutta selvää on, että paljon täytyy napsia minuutteja pois toukokuuhun mennessä.

MLK:n teknoinnostus tuotti meille automaattisesti statistiikkaa, joten omat karttapiirtelyt sai jäädä tällä kertaa. Pramiata.

Uuh, uusia kokeiluja!

2009-03-25T15:11:00.003+02:00

Nyt on istutettu Twitter jonkinlaiseen kuntoon tännekin. Vielä kun oppisin käyttämään sitä niin maailma olisi huonompi paikka.

Pakkorako UP:ssa

2009-03-25T14:02:00.003+02:00

Viikonlopun riennot, eritoten synnit maksaani kohtaan, painoivat sen verran sisuskalujani, että minun oli pakko päästää pirut ilmoille. Vaikka takana olikin moottoritien katkuinen työpäivä ja väsy painoi pöllösilmiäni suuntasin nopsalle kolmen kierroksen pyrähdykselle rakkaaseen Urheilupuistoon.

Kauniisti valaistu lenkkipolku ja pieni nipakka pakkanen illan myöhäisinä tunteina loivat aivan mahtavat puitteet sielunpuhdistusta kaipaavalle. Polulla ei lisäkseni käyskennellyt kuin yksi toinen iloinen ja puuskuttava lenkkeilijä, joten rauha oli taattu ja mieleni täyttyi hiljaisuuden äänistä. Kerrassaan mykistävä fiilis. Kenties liiankin, koska aineenvaihduntaelimet pakottivat palaamaan kotiin ennenaikaisesti.

ps. Ensimmäiset kilometrit ovat vieläkin aika tuskaa oikean kengän painaessa jalkaapohjaa ikävästi. Muotoutumista odotellessa...

Tupla UP

2009-03-17T19:48:00.002+02:00

Minulta loppui tekosyyt. Tekosyyt, joiden ansiosta kuntoni on rapistunut ja mieleni turmeltunut. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tutulle Urheilupuiston polulle etsimään kadonnutta kuntoilijaa. Kaikeksi onnekseni myös löysin sen. Jopa siinä määrin, että innostuin toistamaan saman lenkin heti seuraavana päivänä. Hyvä minä!

Perinteiseen tapaan kausi aloitettakoon suht' rauhallisesti ja pitää lenkit lyhyehköinä. Kun sykemittaristakin on patterit loppu ja näin ollen ylinopeus 100varma, tällainen taktiikka tuntuu entistä perustellummalta. Tällä kertaa tuli taitettua 4 kierrosta molempina kertoina, joka tekee siirtymineen noin seitsemän kilometriä. Totuuden nimissä en minä paljon pidempiä olisi jaksanutkaan. Mutta tästä on hyvä jatkaa kevääseen.

Perinteinen 2009?

2009-02-19T10:46:00.007+02:00

Vuosi vaihtui ja meininki siinä samalla. Otsikoihin ilmestyi taantumat sun muut, Obama pääsi vihdoin pallilleen, SuperBowlissa ei jääty tänäkään vuonna ilman kohua ja ystävänpäiväkin yllätti taas kulman takaa. Mutta mikä tärkeintä, Turussa on talvi! Kaikesta ilmaston lämpenemispropagandasta huolimatta meitä on hellitty napakoilla pakkasilla ja lumipeitolla jo vuoden vaihteeesta asti. Pienenä pettymyksenä täytyy myöntää, että eipä niitä talvilajeja ole siltikään tullut harrastettua sen enempää kuin ennenkään. Eipä ole kyllä välineitäkään, koska ei ole kymmeneen vuoteen kelit niitä suosineet. Mutta mielialaan valkoiset maisemat vaikuttavat jokseenkin positiivisesti. Kiva niin.

Jostain satunnaisesta lähteestä satuin lukemaan, että kylmä talvi ennustaisi lämmintä kevättä ja kesää. Vähän niin kuin ennen vanhaan. Eli perinteinen touko-elokuun välinen sadekausi vaihtuisi aurinkoisempaan? En malta odottaa. Kaikki olisi taas mahdollista, se mahdotonkin. Kesään on kuitenkin pitkä matka ja siihen asti täytyy pitää itsensä lämpimänä, toiveikkaana ja hyvällä mielellä. Vaikkapa tikkukaramellilla.

Hommat solmussa?

2008-12-19T12:30:00.002+02:00

Joka syksy ja/tai alkutalvi joillekin ihmisille iskee se kuuluisa syysmasennus. Näin myös minulle. Syksy meni vielä jotenkuten BB:tä ja muita hömppärealitysarjoja seuratessa, mutta Anniinan voiton jälkeen arki-iltojen rutiinit menivät taas sekaisin. On se sitten oikeata masennusta tai ei, minulla tämä oireilee jokatapauksessa niin, että mikään ei oikein innosta ja kaikki tuntuu toisarvoiselta. Pieniä valonpilkahduksia lukuunottamatta sävy on harmaa. Tylsistyneenä sitä yrittää keksiä itselleen jotain tekemistä. Usein se jää kuitenkin tekemättä, kun ei vaan jaksa.

"Jos vaikka lukisi tuon hyllyssä kököttävän kirjan tai siivoaisi joulua silmälläpitäen. Perslävelläs, ne voi tehdä huomennakin. Tai joskus. Tänään ei jaksa. Onkohan mulla olutta jääkaapissa? Kas."

Suurin piirtein tähän tyyliin on menty viimeinen kuukausi. Sama homma oli viime vuoden syksynä ja vielä kesällä vannoin, että nyt en sorru samaan. Kysymys kuuluukin, onko tällaiselle melankoliselle ilmiölle lääkettä vai onko syytä totutella ajatukseen, että tämä toistuu joka vuosi? Tähän asti olen kokeillut täyttää kalenteriani uusilla harrastuksilla, työtehtävillä, sosiaalisilla tapahtumilla ja ties millä, että mieli pysyisi virkeänä. Vaan ei harmaa haihdu.

Toisin on australiassa, jossa eräällä Ian Fieggenillä on aivan liikaa aikaa ja innostusta. Sunshine and happiness! Ian on ottanut asiakseen tutkia kengännauhojen solmuja ja nauhoituksia. Niin, aivan! Hyvä hyvä! Hyvä, Ian! Ihastukseksemme Ian kertoo aiheesta lisää nettisivuillaan. Onneksi syysmasennus on vain kerran vuodessa, kengännauhafriikkiys on ikuista.

ps. Itse sidon nauhat Two Loop -solmulla. Vanha kunnon Pelle Hermanni -tyyli.

Saimaan rannalta

2008-10-29T17:22:00.005+02:00

Viime viikonloppuna vierailin veljeni luona Lappeenrannassa, Punaisimman-Keski-Suomen sydämessä. Vaikka olin käynyt paikkakunnalla kaksikin kertaa aikaisemmin ei minulla rehellisesti sanottuna ole ollut näistä reissuista hirveästi kotiin tuomisia. Hyvä niin, sillä "uuteen" kaupunkiin on aina kiva mennä puhtaalta pöydältä ja muokata siitä oman näköisensä. Tällä kertaa tuliaisia olikin mukavasti. Seuraavassa pieniä muistiinpanoja matkan varrelta:
- Linnoitus jäi valloittamatta,
- Pikisaaren frisbeegolfrata kierretty,
- Haarikka Pub ja Diva testattu,
- ystävällinen ja nopea taksikeskus,
- aikaeron takia aamut ovat raskaita,
- Piikkisiili-peli todettu mainettaan paremmaksi,
- Elvis-burgerin Super-Elvis nähty ja Vety syöty,
- Papusen viipurinrinkelit ovat mainiota,
- J.Pullin viipurinrinkeleitä ja tehtaanmyymälää ei löytynyt,
- paikallinen kebab ei maistu ja
- kaikenkaikkiaan paikalliset ihmiset olivat ystävällisiä ja mukavia.

Eihän kahdessa päivässä tietenkään koko totuutta tietenkään selvitetä, mutta tämän perusteella vierailen mieluusti Lappeenrannassa uudestaan. Vai kirjoitettiinko se sittenkin lappeen Ranta?

Hippunen arkea länsirannikolta

2008-10-22T10:16:00.005+03:00

Eipä ole täällä uusia uutisia vähään aikaan näkynyt. Lenkkeily on jäänyt hieman vähemmälle viime aikoina kelien, kalenterin täyttöasteen ja uusien mielenkiintojen myötä. Hässäkkää siis riittää, vaikka ei aina niin uskoisi.

Viime viikkoina vapaa-aika on kulunut pääosin salibandyn ja tenniksen parissa. Täytyy todeta, että päätökseni lopettaa divaripelailut on, ainakin toistaiseksi, osoittautunut oikeaksi. Nyt voin käydä treeneissä silloin kuin haluan ja ilman "suorituspaineita". Pitkästä aikaa kentälllä on taas hauskaa, vaikka pallotuntuma onkin vähän hakusessa ja peli ei kuljekaan ihan niin kuin haluaisin. Tämä lienee ihan luonnollista, kun takana on monen kuukauden tauko, ja on omiaan edistämään pyrkimystäni olla vähemmän ankara itselleni.

Itsekritiikin vähentäminen ei kylläkään tenniksen osalta ole toiminut. On käsittämätöntä miten odotan ja vaadin itseltäni aivan liikoja kolmen viikon jälkeen tennismaila kädessä. Perinteinen palloittelu sujuu jo ihan kohtuullisesti, mutta pelitilanteessa pää ei kestä. Homma menee joko liian varovaiseksi tai yliyrittämiseksi. Jokatapauksessa pallo ei tottele ja sehän kuuluu myös ärräpäinä. Mielenkiintoni ja kunnioituksen lajia kohtaan on kuitenkin kasvanut huimasti. Ja on se oma pelikin eteenpäin mennyt ihan tyydyttävästi. Lisää treeniä ja rutiinia niin hyvää tulee.

Ai niin, kävinhän minä lenkillä viime lauantaina. Ruissalo reverse -lenkki tuli pyyhkäistyä kauniin värikkäässä syyssäässä. Harjoittelemattomuus oli hieman huomattavissa, mutta hätää ei silti ollut. Viihtyvyys hyvä.

Matka: 8km
Kokonaisaika: 45min
Training effect: 3.3
Energian kulutus: 634kcal
Keskisyke: 157
Huippusyke: 174

James Morrison = Chris Martin 10v. sitten?

2008-10-01T14:51:00.006+03:00

Nuoria singer-songwritereita pulpahtelee pinnalle vähän väliä ja taistelu soittolistapaikoista on armotonta. Yleisesti ottaen artisti yrittää erottua massasta kiinnostuksen heräämisen helpottamiseksi, mutta miten tämä kaikki toimii näiden nuorten singer-songwritereiden kohdalla? Tälle genrelle on yleistä, että itse musiikki ja sen tunteikas tulkitseminen on varsinaisessa pääosassa ja stylisteille on syötetty rauhoittavia huomiotaherättämättömän naapurintyttö/-poika -lookin takaamiseksi. Voiko olemattoman pienillä ulkomusiikillisilla ulkonäköasioilla silti olla vaikutusta artistin menestykseen vai voiko kerrankin itse musiikki olla puhtaasti ainoa ratkaisutekijä? Vai pitäisikö sittenkin hukkua massaan muilla keinoin ja herättää huomiota huomiota herättämättä?

Onko kukaan kuullut James Morrisonista? Jokunen. Onko kukaan kuullut Chris Martinista? Valtaosa. No, James Morrison on se Chris Martinin näköinen nuori jamppa televisiossa esitettävillä musiikkivideoilla, joka ei ole Chris Martin. Varmimmin heidät erottaa toisistaan siitä, että useimmiten Jameksella on sormissaan kitara ja Chrisillä taas jokin kosktetinsoitin. Joten ylläolevaan viitaten, voiko samannäköisyys Chrisin kanssa olla James Morrisonille uralle se ulkomusiikillinen ratkaisutekijä, joka määrittää hänen valokeilansa kestävyyden ja kirkkauden?

Tour de Keilalahti, 22.9.2008

2008-09-22T21:14:00.004+03:00

Uusi viikko alkoi flunssalla ja maakuntamatkalla. Vähän kohmeloinen olo ei silti pidellyt minua ja ikikyynistä ystävääni. Vihdoinkin pitkään suunnitelmissamme ollut yhteinen lenkkimme näki päivänvalon. Reittimme oli mitä mainioin merellisin maisemin ja meno maistui mustikkapiiraalta, vaikka orastava flunssa ottikin osansa vauhdista. Ei sillä, että olisin kovempaa muutenkaan jaksanut, mutta vähän oli vaikeuksia hengittää.

Matka: 9.5km
Kokonaisaika: 57min
Training effect: 4.2
Energian kulutus: 841kcal
Keskisyke: 154
Huippusyke: 174

View Larger Map
Loppuviikko menikin synkemmissä tunnelmissa flunssan painaessa minut sohvan/sängyn pohjalle. Rokulipäiviä toisensa perään ja henkisiä lisäkiloja. Toivotaan, että tämä viikko on parempi, vaikka ei hyvältä näytäkään.

Rähinäviikon päätös Ruissalossa

2008-09-22T14:14:00.002+03:00

Arkipäivät sujahtivat hyvällä mallilla sporttaillen. Joka päivä riitti voimia lähteä liikenteeseen ja viikon saldo onkin kivaa katsottavaa: 1*sulkapallo, 2*sähly, 3*lenkki. Viimeisin lenkki otti itsensä perjantaina, kun lähdimme MKL:n kanssa lämmittelemään pohkeita Ruissaloon. Reittiä mukautettiin yleisön pyynnöstä lyhyemmäksi ja sorapainotteisemmaksi. Niinpä päästelimme vastapäivään tällaisen välimallin matkan ja täytyy myöntää, että hyvältä tuntui.

Matka: 6.2km
Kokonaisaika: 41min
Training effect: 3.5
Energian kulutus: 565kcal
Keskisyke: 150
Huippusyke: 166

View Larger Map

Ruissalo v2, kiepautettuna

2008-09-18T11:17:00.003+03:00

Olihan se pakko sitten käydä testaamassa miltä tuo pidempi Ruissalon lenkki tuntuu vastapäivään juostuna. Ja onneksi kävin, sillä oli paljon parempi. Tämä johtunee pääasiassa siitä, että myötäpäivään juostuna viimeiset kolme kilometriä ovat verrattain mäkisiä ja näin ollen myös piinaavia. Vastapäivään juostuna nuo mäkiosuudet ovatkin luonnollisesti heti alkutaipaleella, joten tuoreilla jaloilla ne taittuvat rennommin.

Tällä kertaa tälläsin polulle ihan yksikseni ja hyvä uutinen on, että kerrankin maltoin pääni ja pidin vauhdin kohtuullisena. Meno maistui todella hyvältä eikä kiputiloja tullut missään vaiheessa. Edes oikean jalan penikka ei kiukutellut viime kertojen tapaan. Ihme touhua.

Matka: 8km
Kokonaisaika: 46min
Training effect: 4.7
Energian kulutus: 752kcal
Keskisyke: 163
Huippusyke: 179

Ruissalo v2

2008-09-17T09:11:00.006+03:00

Viikko on alkanut touhukkaasti. Jopa hieman huolestuttavan touhukkaasti. Maanantaina pusersin ensin kolmen vartin sählytreenit ja heti perään tunnin sulkapallot LY:n kanssa. Pelit eivät ihan toivotulla tavalla sujuneet, mutta pääsinpähän ainakin sohvalta ylös. Tiistaina olikin vähän rauhoiteltava tilannetta vetäsemällä Ruissalon tyyneydessä palauttava hölkkä.

Matkaseuraksi sain innokkaan MLK:n ja tavoitteenamme oli hölkötellä edelliskertaa pidempi matka, Honkapirtille ja takaisin. Suunnitelma piti, joskin reitti muuttettiin vauhdissa enemmän sorapainoitteiseksi. Hyvältä tuntui ja vauhti pysyi kurissa läpi matkan.

Matka: 8km
Kokonaisaika: 55min
Training effect: 3.7
Energian kulutus: 779kcal
Keskisyke: 151
Huippusyke: 172

View Larger Map

Pikainen loppukiri

2008-09-15T09:14:00.002+03:00

Uff, iskipä pienoinen laiskuus viime viikolla ja sporttailut jäi hieman vähemmälle. Maanantaina sulkapalloa, torstaina salibandya ja siinäpä melkeinpä se. Tuli makoiltua sohvalla ihan kiitettävästi ja katsottua elokuvia päivätolkulla. On se jännä huomata miten liikkumattomuus ja tuollaiset passivoivat viihdykkeet saavat mielen lamaantumaan. Monta kertaa mielessäni kävi ajatukset lenkkeilyssä ja muissa aktiviteeteissa, mutta jotenkin en vaan saanut itsestäni mitään irti. Julmetun huono henkinen olo siitä tulee. Niin huono, että sunnuntai-illalla oli pakko lähteä Urheilupuistoon sitä karistamaan.

Aurinko ja ulkolämpötila olivat jo ehtineet laskea, kun solmin kengännauhoja, kaivoin pipoa ja sovitin lapasia. Jotenkin epätodellinen olo varustautua taas lämpimämpiin tamineisiin kesän jälkeen. Epätodellinen, mutta kaikessa tuttuudessaan lohduttava. Sipsakalla vauhdilla mentiin sykettä vahtimatta kokonaiset 4 kierrosta siirtymineen. Fiilis muuten aivan loistava, mutta oikean jalan penikat kiusottelivat aina puolen kierroksen välein. Pysähtymättä kuitenkin päästelin ja kotiin palasi uudistunut mies. Poissa olivat tukot mieleni sopukoissa ja ajatus kulki taas virkeänä. Aivan parasta.

Matka: 7km
Kokonaisaika: 37min
Training effect: 5.0
Energian kulutus: 692kcal
Keskisyke: 173
Huippusyke: 187

Näin päin tällä kertaa

2008-09-09T14:09:00.004+03:00

Viime päivät ovat kuluneet kaihoisasti. Tänään satuin kuulemaan kappaleen, joka sopii tilanteeseen. Olkaa hyvät.

Reippaillen

2008-09-08T09:30:00.004+03:00

Ensimmäinen viikko syysrypistystä takana ja toistaiseksi kaikki hyvin. Sporttailuloki tältä viikolta on 2*lenkki, 2*salibandy ja 1*sulkapallo. Ah, ja tietenkin yksi katsottu jalkapallopeli (U21 Suomi-Tanska). Siinähän sitä on ihan tarpeeksi yhdelle viikolle.

Ihan ensimmäiseksi täytyy purkaa tuo futispeli osiinsa. Parin viime vuoden aikana on tullut käytyä useissa Veikkausliigan peleissä ja sen taso on tullut tutuksi. Tätä taustaa vasten en odottanut Suomi-Tanska -peliltä ihmeitä, varsinkin kun kentällä on ns. junnuja. Ilokseni peli olikin laadukasta ja hyökkäysvoitoista. Syötöt napsahtelivat hyvin kohdilleen ja muutenkin pelaajien asenne ja ammattitaito saivat nopeasti unohtamaan, että kyseessä oli junnupeli. Kaiken kukkuraksi peli oli Suomen hallinnassa lähes koko pelin, eikä tanskalaisilla ollut juuri sanomista. Lopputulos 2-1 kuvaa mielestäni paremmin kuin hyvin pelin tapahtumia. Positiivisin ja vakuuttaviin pelaaja oli Suomen Juha Hakola. Hänen suorituksensa olivat kerta toisensä jälkeen häikäilemättömän röyhkeitä ja tuottivat vaikeuksia Tanskan puolustukselle. Nimi muistiin.

Lauantaina oli taas lenkin vuoro. Vuorossa oli vaihteeksi Muurlan pururata ja keli mukavan sateinen. Vauhti pysyi sopivana läpi matkan ja lönköttely maistui kermakakulle, vaikka kesken lenkin piti pitää pieni 5 minuutin tauko lenkkikaverin henkilökohtaisista syistä johtuen. Lisää näitä, vähemmän sadetta.

Matka: 8.1km
Kokonaisaika: 53min
Training effect: 4.1
Energian kulutus: 769kcal
Keskisyke: 156
Huippusyke: 174

Kivakivakiva, lenkkiä ja sulista

2008-09-04T09:03:00.003+03:00

Tämä viikko käynnistyi hyvissä merkeissä. Ensin maanantaina sain pitkästä aikaa MLK:n liittymään mukaani iltalenkille. Luonnonrauha ja -kauneus veti jälleen kerran voiton ja suuntasimme tutulle polulle Ruissaloon. Liikkeelle lähdettiin varovaisella otteella MLK:n ja tunnustellen, koska MLK ei ollut treenannut kesäkuisen jalkavamman jälkeen. Hyvinhän se meni ja oli mukava päästellä välillä vähän rauhallisemminkin. Nam.

Matka: 5.6km
Kokonaisaika: 36min
Training effect: 3.8 (Activity Class palautettu asentoon 6)
Energian kulutus: 536kcal
Keskisyke: 156
Huippusyke: 173

Tiistaina olikin jännemmät paikat. Lähes puolentoista vuoden tauon jälkeen kävimme lyyrisen ystäväni(tästä eteenpäin vain LY) kanssa taistoon sulkapallokuninkuudesta. Oli aika kaivaa Wilson V4 aka. Vision rasvoista. Voittajasta emme saaneet selvyyttä erien jakautuessa tasan 2-2, mutta hauskaa oli koko kolikkopinon edestä ja sehän se tärkeintä. Pelatessa oli mukava huomata miten ihmiskeho ja -mieli voivat olla hetken samaa mieltä, mutta jo seuraavana, rasituksen ja vieraan tilanteen alla, ne lähtevät vastakkaisiin suuntiin. Jalat suuntaa keskikentälle, vaikka tarkoitus oli mennä sivurajaa pitkin. Löydän itseni takakentältä, vaikka tiedostin sulan tippuvan etukentälle. Loppujen lopuksi peli meni kuitenkin suht mallikkaasti ja parantui loppua kohden, kun väsymys karsi turhat höntyilyt pois. Eiköhän se tästä taas lähde, kunhan saadaan muutamat (kymmenet) treenikerrat alle. Ja toivon mukaan tämä jatkuva tuskallinen polte pakaroissa loppuu aikanaan.

note: Vaihda Visionin grippi asap.

Turun kauneimmat 5 kilometriä

2008-08-31T20:35:00.003+03:00

Jos Turusta pitäisi valita jokin viiden kilometrin reitti reippaalle ulkoilulle, uskoisin lähes suurimman osan ihmisistä olevan samaa mieltä kanssani. Se löytyy Ruissalosta. Ei epäilystäkään. Tarkistin asian eilen ja näin se vaan on. Eilinen lenkki meni perinteisen soolojuoksukaavan mukaan. Alussa liian kovaa ja loppumetrit hapoilla. Ilo oli silti minun puolellani.

Matka: 5.6km
Kokonaisaika: 34min
Training effect: 5.0 (Activity Class mennyt vahingossa 2:lle)
Energian kulutus: 453kcal
Keskisyke: 166
Huippusyke: 176

Joten jokainen mahdollisuuksien mukaan tutustumaan tähän reittiin...

View Larger Map

Kesän jälkeen on poutasää

2008-08-31T20:04:00.004+03:00

Kesä on ohi ja uudet haasteet odottavat. Päässäni on viime aikoina pyörinyt kaikenlaisia suunnitelmia kuntoilun suhteen ja olen onnistunut täydellisesti olla terävoittämättä niitä. Kaikki on siis vielä auki miten ja mihin tästä eteenpäin suuntaan kineettisen energiani. Jonkunlaista suuntaviivaa on kuitenkin olemassa, joten ehkä tällä kirjoituksella saan ajatukseni niputettua järkeväksi kokonaisuudeksi.

Tavoitteena olisi kuntoilla mahdollisimman monipuolisesti henkisen vireyden maksimoimiseksi ja samalla pitää hemmetin hauskaa. Kesä meni kutakuinkin pelkästään lenkkeillessä, joten siihen olen jo hieman kyllästynyt. Varsinkin pitkiin yli kymmenen kilometrin lenkkeihin. Siitä lyhyemmät maistuvat vieläkin. Lenkkeilyn lisäksi on siis keksittävä oheistoimintaa. Salibandy jatkuu tietenkin, mutta sillä erotuksella, että päätin jättää divaripelit tällä kaudella väliin. Reilu kymmenen vuotta 5- ja 4-divaria on mielestäni tarpeeksi. Pelkät harjoitukset saavat riittää toistaiseksi. Näiden lisäksi lähdemme lyyrisen ystäväni kanssa pelaamaan sulkapalloa männä vuosien tapaan kerran viikossa. Mitä muuta? Eiköhän tuossa ole hyvä runko (heh!), johon voi mielinmäärin lisätä satunnaisia lajeja tarpeen tullen.

Action points:

Lenkkeily: Maksimissaan 10km vetoja minimissään kerran/yhesti viikossa
Salibandy: Harjoitukset 1-2 kertaa viikossa
Sulkapallo: Kerran viikossa limonadipanoksin
Yleisesti: Hikikertoja pitäisi kertyä ainakin kolme viikkoon. Näiden lisäksi myös hissukammatkin harjoitteet ovat tervetulleita. Mielummin uusia lajeja.

Jos joskus jostain muustakin aiheesta niin...

2008-07-22T09:35:00.009+03:00

miksei sitten kotimaisesta sähkökitaramusiikista. Radiosta on jo vuosia tuupattu ulos "tuoretta" rockia ja ne ovat enemmän tai vähemmän kuulostanut minun korvaani kertakäyttötavaralta tai turhanpäiväisiltä. Ehkä muutama yksittäinen kappale silloin tällöin on särähtänyt kivasti, mutta harva uuden polven rockresiina on saanut minua kyytiinsä pitkässä juoksussa.

Oma suhtautumiseni ja tottumukseni musiikkiin on vuosien varrella pysynyt varsin stabiilina ja nyt iän myötä tunnistan joissain kappaleissa jo nostalgiahenkeä. Tietoisesti jämähtämisen välttämiseksi olen kuitenkin yrittänyt olla avoin ja vastaanottava niin uusille virtauksille kuin vanhoille veteraanitason yhtyeille. Tästä huolimatta en ole kokenut mitään sen ihmeellisempiä mielenkiinnon heräämisiä. Oloni muodostui jopa hieman turhauttavaksi. Mutta nyt, ilokseni ja ihmetyksekseni, olen kuitenkin viime kuukausina alkanut hymistä muutaman "uuden sukupolven" yhtyeen säveliä. Ensimmäinen näistä on Uniklubi ja toinen 51koodia. Molemmat näistä olivat minulle aluksi ns. teinityttöjen rahastus -koneita. Nyt joko he ovat petranneet tai sitten minun sisäinen teinityttö on heräänyt. Aivan sama, minä nautin ja se on tärkeintä. Ensimmäiseen en ole vielä ehtinyt radiosoittoa tarkemmin tutustua, joten siitä ei vielä sen enempää. Jälkimmäisen kohdalla on tullut nyt muutos.

En muista tarkkaa vuosilukua tai hetkeä, kun kuulin ensimmäisen kerran 51koodista. Sen kuitenkin muistan, että ensimmäiset ajatukset liittyivät yhtyeen nimeen. Tuona ajanjaksona listoilla pyöri todella paljon vastaavanlaisia numero-merkkijono- tai merkkijono-numero -yhdistelmiä bändien nimissä. Tai ainakin näin muistelisin. Jokatapauksessa ajatukseni oli, että "taas yksi näistä erikoisen nimen turvin huomiota hakevia bändejä ilman varsinaista potentiaalia". Paitsi, että se nimi ei ollut sittenkään niin erikoinen. Sittemmin on mieleni muuttunut. Vuosien varrella nämä Joensuun ukot ovat tehneet sellaisia biisejä, joita hyräillessäni en tiennyt niiden esittäjää. Ja yllätys oli aikamoinen tajuttuani asian laidan katsellessani Tuuliajolla 2006 -dokumenttielokuvaa. Pojillahan on aika väkevä soundi ja muutenkin mahtava meininki meneillään. Korvani herkistyivät ja siitä asti olen höristänyt niitä heidän kohdallaan entisestään.

Tämän vuoden helmikuussa 51koodilta ilmestyi uusi albumi Mustat sydämet. Vaikka en aluksi sitä noteerannutkaan, on tässä kevään mittaan radiosta taas kuullut tuttuakin tutumpaa säveltä kerta toisensa jälkeen. Levyltä on nyt irrotettu (ainakin) kolme sinkkua: Mustat sydämet, Tulimeri ja Lasimaailma. Helvetin kovia biisejä, anteeksi kielenkäyttöni. Rehellistä suomalaista räimettä herkällä tatsilla ja kauniilla laulannalla. Laulaja-Hannun ääni on mielestäni paremmassa kunnossa kuin koskaan. Rumpuja hakataan oikein tunteella. Kitara- ja bassosoundit jytisevät väkevästi ja sopivan aggressiivisesti. Parhautta tällä pelikentällä. Lopullista tuomiota en 51koodista vielä uskalla antaa, mutta eilen hankin sekä edellisen Rautaiset linnut että tuon Mustat sydämet levyt. Muutaman kuuntelukerran kokemuksella voin jo sanoa, että Mustat sydämet on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kannattaa siis laittaa bändin nimi korvan taakse ja suunnata keikalle. Näissä pojissa on mitä todennäköisimmin suomirockin tulevaisuus. Turkulaiset keikkajärjestäjät, VALOT PÄÄLLE!

51koodia - Kotisivu - MySpace

Paussin jälkeen

2008-07-22T08:48:00.002+03:00

Kolmen viikon treenitauko on nyt takana. Alunperin tauon piti kestää vain yhden viikon, mutta sateiden ja yleisen sähläyksen tuloksena sattui pikku venahdus. Toisaalta ei tätä hommaa saa liian vakavasti ottaa ja välillä on kiva löysäillä. Noina kolmena viikkona onkin tapahtunut vaikka mitä mukavaa. Oli rämisevää Ruisrockkia, työntäyteistä matkalaukkuelämää ja ihaninta ihanaa mökkiviikonloppua. Voi kun aina olisi näin leppoisaa ja yksinkertaista. Mutta "ei, en elättele kuvitelmia,
on arjen koura kova kohtaan keltanokkia" lauloivat Tornion pojat jo taannoin ja on aika palata epänormaaliin arkirytmiin.

Pienen kesäisen lannevanteen kehittäneenä tepostelin eilen lenkkipolulle. Turvallisuuden kaipuussa päädyin jälleen kerran Urheilupuiston kehälle. Päätin aloittaa urakan varovaisesti ja tilannetta tarkkaillen juoksemalla ainoastaan neljä kierrosta. Juoksu tuntui taas juoksulta, siltä miltä sen olettamani mukaan pitäisikin tuntua. Helpolta ja rauhoittavalta. Mielelle jäi tilaa muistella lämmöllä viime loppuviikon unenomaisia tapahtumia. Vääjäämättä lenkin jälkitunnelmissa heräsi myös ajatus toisen puolimaratonin juoksemisesta tänä kesänä. Täytyypä kartoittaa vaihtoehtoja...

Matka: 7km
Kokonaisaika: 37min
Training effect: 3.9
Energian kulutus: 656kcal
Keskisyke: 161
Huippusyke: 183

Lopuksi vielä klassikkopätkä Julmahuvilta. Silmät auki erityisesti pashaistien kohdalla!

Paavo Nurmen puolimaraton 2008

2008-06-30T20:41:00.006+03:00

Paavo takana, elämä edessä ja taas yhtä elämystä rikkaampi. Sää oli sopivan vilpoinen, pientä vesisateeen ropinaakin suotiin juoksijoiden iloksi. Minä ja 3000 muuta, kaikilla hymy huulilla. Ainakin maalissa. Ainakin minulla. Ja voi kun tuntuu taas hyvältä, aikaansaanneelta ja typerältä. Kaikki samaan aikaan ja eri syistä.

Hyvältä, koska jaksoin juosta koko matkan tasaista ja kovaa vauhtia. Hirveältä se tuntui suurimman osan matkasta, mutta jälkikäteen tuntuu hyvältä välillä "rankaista" itseään tällä tavoin. Liekö se sitten terveellistä? Luultavammin ei. Entä opettavaista? Toivottavasti ja ehdottomasti. Aikaansaannelta, koska tämän kevään treenit on juostu läpi miltei alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja viime vuoden kaltaista suurta notkahdusta ei tapahtunut. Tästä kiitos Teille, jotka ovat kanssani polulle eksyneet tai muilla keinoin kannustaneet. Virtuaalikumarrus jokaiselle. Typerältä, koska omilla teoillani ja ajattelemattomuudellani tein tämän koitoksen itselleni turhan vaikeaksi. Parempaakin pystyisin, jos vain jossain vaiheessa oppisin virheistäni enkä hakkaisi päätäni seinää vuosi toisensa jälkeen.

Tulokset puhukoot tällä kertaa puolestaan, koska ajatukseni ja tunnelmani suorituksesta ovat tällä hetkellä liian ristiriitaiset. Sitä paitsi ne ovat suunnattu jo miellyttävämpiin ja tärkeimpiin asioihin.

Matka: 21.5km
Kokonaisaika: 1h 52min 14s (nettoaika)
Training effect: 5.0 (yllätys?)
Energian kulutus: 2481kcal
Keskisyke: 183
Huippusyke: 201

Viimeinen

2008-06-25T21:22:00.002+03:00

No niin, lauantaina otetaan taas miehestä mittaa. Viimeisillä viikoilla treenit jäivät hieman vähemmälle, mutta en usko sen tekevän montaa minuuttia lisää lopputulokseen. Spekulaatiolla on aina jätettävä vähän tilaa, eikö? Tänään olikin pakko käydä ottamassa viimeiset tuntumat, kun kerrankin sade väistyi tieltä. Vähän kyllä mietitytti lähteä matkaan, koska eilen illalla alkoi jokin mystinen vatsatauti.

Lähtiessä tunsin sen jo kuitenkin hieman helpottaneen. Reitti oli tuttu Koivula-Ispoinen -lenksu ja se meni aika kivuitta. Isointa huolta aiheutti taas kerran vauhdin kontrollointi. Sykemittari piipitti vähän väliä ja kerta toisensa jälkeen oli hidastettava vauhtia. Toivon, että tämä tuntuu positiivisena lauantaina.

Matka: 9.5km
Kokonaisaika: 54min
Training effect: 4.2
Energian kulutus: 880kcal
Keskisyke: 158
Huippusyke: 173

Näytä suurempi kartta

Viikko enää!

2008-06-23T10:23:00.004+03:00

Parin viikon hiljaiselon jälkeen sain itsestäni niskasta kiinni. Aina oli mukamas kiireitä, sateita tai muuta parempaa tekemistä (lue: jalkapallon EM-kisat tai PS3). Perjantaina oli kuitenkin juhannusaatto ja kaikki taivaan kappaleet kohdillansa. Tai no, tietenkin olin unohtanut puolet tavaroistani kotiin, joiden joukossa myös sykevyöni. Eli täysin ilman mitään apuja tai käsijarruja sinkoiduin intoa täynnä Aaslaluodon ankarille erikoiskokeille.

Kuten odotettavissa olikin, pidin alusta lähtien liian kovaa vauhtia. Pohkeeni kiukustuivat tästä ja muutaman kilometrin jälkeen olikin pysähdyttävä lepyyttämään heitä. Muuten meno olikin oikein mieluisaa ja saariston maalaismaisemat tekivät kaikkensa aistejani miellyttääkseen. Ihmisiäkin näin muutaman, juhannustunnelmissa tuntuivat olevan. Ja ystävällisiä. Heidän reaktiostaan päätellen hikinen lenkkeilijä ei ole jokapäiväinen näky. Toisaalta en minäkään jokapäivä näe keski-ikäisiä miehiä pellonlaidassa nauttimassa virvokkeita. Kivasti kuitenkin kannustivat ja taisin ohimennen luvata juosta kotimatkan erään herran piikkiin. Mitenköhän se onnistuisi?

Matkaa lenkille tuli noin 12-13 km ja aikaa meni 1h 05min.

View Larger Map

Laantuma

2008-06-17T10:16:00.005+03:00

Reilun viikon tauko lenkkeilystä jo takana. Olo ei ole häävi. Maha painaa ja mieli on maassa. Ihmeellistä miten tällainen "liikkumattomuus" voi vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Kunpa nuo sateet nyt hetkeksi hellittäisivät niin pääsisi taas tosi toimiin. Enää ei ole kuin reilu viikko aikaa Paavon puristukseen ja jännitys on varpaita hivelevä ilman tätä taukoakin. Treeniohjelman suhteen täytyy tehdä pieniä muutoksia, koska ei tässä enää voi samalla sykkeellä edetä. Ihan jo senkin vuoksi, ettei pääse rasitusvammat häiritsemään Paavoa.

Lauantaina kuuntelimme veljeni kanssa Septemberin 'uuden' levyn avausraitaa ja sen seurauksena päässäni soi kolme päivää lehmänkellot. Muistelin nähneeni joskus jonkun sketsin missä lehmänkelloa kolkuteltiin isolla otteella, mutta en millään saanut mieleeni ketä siinä esiintyi tai missä se esitettiin. No eilen oli pakko surffailla muutama tunti ja käydä kaikenmaailman hakusanat läpi ennen kuin onnisti. Kuuntelepa ensin tuo biisi ja katso sen jälkeen alla oleva sketsi. Kuulostaako samalta?

Terveisiä Hirvensalosta!

2008-06-06T09:34:00.003+03:00

Hellesäät ovat ylittäneet jo huh-huh -rajan. Sinänsä todella tervetullut ilmiö, mutta lenkkipoluilla kyläily on entistä vaikeampaa. Tässä on nyt se vaara, että jossain vaiheessa tulee hiki. Ja jano. Ei kiva. Älä silti ymmärrä väärin, en valita vaan mourun. Mouruaminen on eri asia. Joskaan en ihan varma miten se siitä eroaa.

Liikkeellelähtö sijoittui hieman normaalia myöhemmälle helteen välttämiseksi. Alkukilometrit olivat todella tuskaisia. Ensin kipeytyi penikat, sitten alapohkeet ja viimeiseksi jalkapohjat. Oli pakko pysähtyä vartin jälkeen ja venytellä nöyränä poikana kymmenisen minuuttia. Kuin ihmeen kaupalla se myös auttoi ja matka jatkui rennolla otteella mukavassa etukenossa. Hirvensalon sillalla MLK liittyi seuraani ja jatkoimme matkaa jolkotellen kohti Pikisaarta. Ihanat maalaismaisemat lämmittivät mieltä ja rauhoitti juoksurytmiä.

Päästessämme lenkin kaukaisimpaan kohtaan MLK:n jalat kokivat kolauksen ja juoksun jatkaminen oli mahdotonta. Perhanan plantaarifaskiitti. Sieltä sitten köpöttelimme kaikessa rauhassa takaisinpäin mieli maassa ja toinen kenkä kädessä. Ei voi mitn. Näitä sattuu, kun mennään kovaa :) Tämä asettaa myös minulle paineita, kun täytyy hoitaa viimeisten viikkojen treenaus ihan yksistään. Kuinkahan selviän?

Tässä vielä tilastot lenkin juoksuosioilta(kartassa sininen viiva):

Matka: 9.5km
Kokonaisaika: 1h 05min
Training effect: 3.1
Energian kulutus: 896kcal
Keskisyke: 145
Huippusyke: 167

View Larger Map

Iltakävelyllä

2008-06-05T10:38:00.005+03:00

Eilen illalla oli taas kesäilta kauneimmillaan. Kävin pienellä kävelylenkillä auringonlaskua ihailemassa ja ilokseni yllätyin, että väriloisto ei loppunutkaan siihen paikkaan. Tuomiokirkon edustalle oli nimittäin taiteilija Kaisa Salmi kyhännyt eripirteän ja häkellyttävän kauniin ympäristötaideteoksen nimeltään Gerberauni. Mukana menossa on ollut myös Turun kaupunki ja Tuomiokirkkoseurakunta. Kiitos koko bändille! Käykäähän kukin ihastelemassa sitä ennen ensi lauantaista(8.kesäkuuta) purkua. Tai no, jos menee lauantaina niin ei tarvitse lähteä tyhjin käsin, koska kukkaset jaetaan yleisölle ilmaiseksi. Kesämieltä kaikille!

Hissun kissun

2008-06-05T09:24:00.002+03:00

Taas tulee pari päivää myöhässä, jep jep. Tiistaina hölkyteltiin MLK:n kanssa taas astetta pidempi lenkki. Aurinko paistoi ja hiki virtasi runsain mitoin. Matkan varrella pidettiin jopa juomatauko yhteisen ystävän luona. Kaikin puolin rentouttava ja miellyttävä kokemus.

Matka: 13.4km
Kokonaisaika: 1h 29min
Training effect: 3.2
Energian kulutus: 1146kcal
Keskisyke: 141
Huippusyke: 177(Kaskenmäen loppuspurtti)

Juoksemamme reitti on merkitty karttaan oranssilla. Muut reitit ovat suunnitelmia seuraaville kerroille.

View Larger Map

Nopsa puristus

2008-06-02T10:26:00.005+03:00

Sain kuin sainkin viikkokiintiöni täyteen, kun hilpasin eilen vielä iltamyöhäisellä Urheilupuiston halailuun. Jalat olivat viikonlopun ylioppilasjuhlista sen verran taikinaa, että pidemmät vedot olivat poissa laskuista. Päädyin siis napakkaan kolmen kierroksen UP-ekskursioon. Ilma oli juuri ja juuri täydellinen, ihmisiä kivasti liikkeellä ja joku satunnainen neito sattui henkilöstä erehdyttyään jopa vilkuttelemaan minulle. Mukava pikku stintti sopivalla vauhdilla.

Matka: 5.4km
Kokonaisaika: 29min
Training effect: 3.4
Energian kulutus: 457kcal
Keskisyke: 154
Huippusyke: 169

Tästä eteenpäin pitäisi lenkkien pituuksien lähennellä jo 15km:n rajaa. Mistäköhän sitä löytäisi sopivat polut? Alkuviikon piristykseksi ajattelin vielä jakaa kanssanne kesän muotivinkin.

Takaisin torstaille

2008-06-02T10:13:00.004+03:00

On pitänyt vähän kiirusta loppuviikolla ja rapparit jääneet hieman jälkeen, joten tässä hieman paikkailua. Viime viikon torstaina kävin toistamassa tiistaisen lenkin, joskin päinvastaiseen suuntaan ja hieman eksyen. Meno maistui muuten todella hyvältä, mutta jalat tuntuivat turhan painavilta. Siitäkin huolimatta reissu meni suhteellisen huoletta. Tavoitteena olikin pitkästä aikaa päästä alle TE 5.0:n, joten vauhti oli näennäisesti hieman maltillisempi. Juuri ja juuri siihen pääsinkin. Vastaisuudessa täytyy kyllä hidastaa entisestään.

Matka: 12.8km | sisältää eksymisen :)
Kokonaisaika: 1h 12min
Training effect: 4.8
Energian kulutus: 1216kcal
Keskisyke: 161
Huippusyke: 181

Maisemanvaihto

2008-05-26T23:09:00.007+03:00

Kotikontujen tomut pyyhkiytyivät nopeasti pois punteista. Työasioissa tuli suunnistamani kohti Espoota. Haasteellinen viikko vieraalla maalla tulossa, myös harjoittelun kannalta. Tänään otin kuitenkin heti niskaotteen aikaeroväsymyksestä ja valjastin purkkarit marssikuntoon majataloon päästyäni. Alkumatka oli tällä kertaa mukavan oloinen, kunhan unohti jomotuksen penikoissa. Muutaman kilometrin jälkeen eteen sattui onnekseni härskin näköinen ylämäki, missä oli aivan pakko ladata kaikki mitä jaloista irti sai ja toivoa kipujen hellittävän. Riski kannatti tällä kertaa ja loppumatka tuli ihanan lempeästi. Vauhdilla ja ilman dramatiikkaa. Tämän paremmin ei viikko voi enää alkaa. Keskiviikkona odottaa uusintaerä.

Matka: 11.4km
Kokonaisaika: 1h 2min
Training effect: 5.0
Energian kulutus: 971kcal
Keskisyke: 162
Huippusyke: 186

View Larger Map

Kotiseutukierroksella

2008-05-24T12:16:00.003+03:00

Loppuviikon pääkaupunkivisiitin jälkeen oli mukava palata kotikonnuille Halikkoon ja nautiskella liikennemeluttomuudesta. Kelit paranevat päivä päivältä ja Paavon puolikas lähenee uhkaavasti. Lenkkeilyn viikkokiintiö oli vielä yhtä vailla, mutta onneksi otin kauaskatseisesti tohvelit mukaan Turusta lähtiessäni. Halikossa on aika monta perinteikästä reittiä, mutta jotenkin taas päädyin tähän kirkonkylän ympäryslenkkiin(, joka käy kyllä Salonkin puolella). Ehkä sen takia, että siinä yhdistyvät reilu pituus ja lämpimiä muistoja herättävät paikat oikeassa suhteessa. Kukapa ei voisi vastustaa Salaisten suoraa(vaikkakin vain osittaisena), Koivukujaa, Rudi Valley:tä, Taka-Pappilan kurvia ja etenkin Kannisen mäkeä. Nuo paikat tuntevat tietävät mitä tarkoitan. Isoista tunteista, herkkyydestä.

Toki itse kirkonnkylän keskustassa on vielä tukku muita maamerkkejä, jopa vielä merkittävimpiä, mutta niiden saaminen lenkkipolkuun on haastavaa. Ehkä mun pitäisi tehdä sellainen matka-opas Halikon keskustaan, 'Must see things in Halikko' by kivxz. Kuvien kera tottakai. Ja kadunmiesten näkemyksiä. Kuulostaa hyvältä ja tärkeältä tällaisena kuntaliitosten aikana. Tähän täytyy palata. Jos vaikka oppis samalla jotain.

Itse lenkki oli hyvinkin ailahteleva siinä mielessä, että sykkeen perusteella joka toinen kilometri oli työläs ja joka toinen helppo. Ihmeellistä aaltoilua koko matkan läpi, enkä oikein vieläkään tiedä siihen syytä. Hämmentävä kokemus. Teknisesti/fyysisesti kaikki toimi hyvin, ei kipuja tai pistoksia missään vaiheessa. Vähän piti pusertaa ylämäissä, mutta siinä se. Tästä on hyvä lähteä ensi viikkoon ja Espoon valloitukseen.

Matka: 9.7km
Kokonaisaika: 55min
Training effect: 5.0
Energian kulutus: 971kcal
Keskisyke: 167
Huippusyke: 189

Ylämäki, alamäki

2008-05-22T13:23:00.002+03:00

Eilen kohellettiin happimyrkytyksen rajoilla. Ensin käytiin paiskaamassa Lausteen frisbeegolfrata läpi muutaman kaverin kesken. Ilma oli mitä mainion, heittomme eivät niinkään. Aikaa tuhertui muutaman tauon kera melkein kaksi tuntia. Aurinko porotti, tuuli oli piilossa, hymy oli herkässä. Hyvän alkukierroksen jälkeen (8.reiän jälkeen +5) pelini romahti ja lopussa seisoi +15. Ihan kelpo tulos, mutta kolme turhaa tuplabogeya jäivät kaivelemaan mieltä.

Kierroksen jälkeen, muiden suunnistaessa kotiin, jäin vielä kiusaamaan itseäni viereiselle kuntoradalle. Tarjolla oli peräti kaksi eri reittiä, 1.9km ja 2.5km. Pahaa aavistamatta lähdin normaalia ylinopeutta liikenteeseen. Ensimmäisten kurvien jälkeen tuli kuitenkin selväksi, että nyt laitetaan jalat todelliseen koetukseen. Rata oli koko matkalta enemmän tai vähemmän ylä- tai alamäkeä. Arviolta 2.5km lenkiltä löytyy tasaista 1km. Sekin niin lyhyissä pätkissä, että juuri ja juuri, jos silloinkaan, ehti syke tasaantua. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin harvinaisen selvää, että oli edettävä maltilla. Vauhti olikin tästä eteenpäin ihan sopivan verkkaista, joskin syke käyskenteli ylämäkien takia suhteellisen korkealla. Takkuisen alun jälkeen pääsin kuitenkin sopivaan apinanraivoon ja päästelin menemään yhteensä 3kpl 2.5km kierrosta ja 2kpl 1.9km kierrosta. Voittajafiilis tottakai, mutta tämä rata ei mielestäni sovellu pitkän matkan harjoitteluun. Nopeisiin, aggressiivisiin rykäyksiin sitäkin paremmin.

Matka: 11.3km

Kokonaisaika: 1h 03min

Training effect: 5.0

Energian kulutus: 1114kcal

Keskisyke: 167

Huippusyke: 183

Valitettavasti Google ei pysty rataa kartoillaan näyttämään, joten on tyytyminen vain sijaintitietoon.
View Larger Map

Uuh, beibe!

2008-05-19T21:16:00.002+03:00

Uuden viikon alkaessa panokset kovenevat. Edellisten lenkkien tyydyttävien tulosten perusteella oli aika ottaa treenauksessa seuraava askel, eli nostaa kilometrimäärää ja laskea vauhtia. Ensitahdit uudellla strategialla menivätkin erittäin hyvin. Varsinkin saatuani irvistelevän MLK:n kaveriksi. Omalla kohdalla homma meni kevyesti ilman suurempia komplikaatioita. Arviolta kahdeksan kilometrin kohdalla alkoi jo vähän jalkaholveissa ja polvissa tuntua rasituksen oireita. Mutta sehän on vain hyvä merkki. Ainakin siinä mielessä, että sain nyt jotain osviittaa missä mennään ja miten jatkaa. Amatöörimäinen arvioni on, että samanlaisia vetoja tarvitsisi lönkötellä vähintää puolen tusinaa kappaletta.

Matka: ~11km

Kokonaisaika: 1h 12min

Training effect: 2.7

Energian kulutus: 884kcal

Keskisyke: 138

Huippusyke: 157

Reitti oli tällä kertaa luonnon ehdoilla improvisoitu ja kulki pitkin Nummen, Itäharjun ja Vasaramäen vaihtelevia pinnotteita. Mukava, joskin paikoittain aika mäkinen, lisä valmisreittivalikoimiini.
View Larger Map

ps. ProvinssiRock-reissu taitaa sittenkin onnistua! Kuka on huumassa? o/

pps. Kesän keikkapaletti paranee entisestään. Sain veljiltäni lahjaksi lipun Björkin heinäkuiseen konserttiin. Mitä muuta pieni ihminen enää toivoa?

Vaihtelu virkistää

2008-05-18T22:54:00.002+03:00

Turun ja Urheilupuiston maisemat ovat tulleet koluttujen kilometrien myötä aika tutuiksi ja turvallisiksi. Mukavaa piristystä koin viime torstaina, kun matkasin ystäväni luokse Muurlaan. Sinänsä tässä ei ole mitään uutta, koska siellä on tullut vierailtua ehkä turhankin usein, mutta tällä kertaa mukana olivat myös uskolliset Asicsini.

Kuten arvata saattaakin, päätimme käydä pikaisella tutustumiskäynnillä paikallisella pururadalla ennen vierailuni virallista agendaa. Maasto oli pohkeiden poltteista päätellen erittäin epätasaista. Purupinnoitekin oli vaahtokarkkimaisen pehmeää. Silti mielialani kohosi puiden latvoihin todella nopsaan, eikä sitä lannistanut edes terveellisen illallisen(puolikas tuubi perunalastuja) tuoma närästys. Tästä on taas hyvä suunnata kohti kotikylän katuja.

Matka: ~6km

Kokonaisaika: ~40min

Training effect: 3.3

Energian kulutus: 561kcal

Keskisyke: 146

Huippusyke: 170

Loppukaneettina täytyy ilmaista huoleni lenkkikenkieni kunnosta. Viime aikoina ne ovat tuntuneet normaalia löysemmiltä ja päkiän vaimennukset eivät enää vakuuta minua. Joko tämä on jäykkien sisäpelikenkien tuomaa henkistä harhaa tai sitten popojen matkamittari alkaa olla lähellä limittiä. Mene ja tiedä, mutta Asicsin katalogi on jo hankintalistalla. Kuulostaa halvalta, *tähän se surullinen hymiö*

Luulot pois

2008-05-14T21:02:00.006+03:00

Hvitsi mikä päivä. Ensin aamupäivällä korviini kantautui mahtavia ilouutisia lähipiiristäni. Työpäivän jälkeen sain luettua loppuun Dave Grohlista kertovan kirjan, jonka jälkeen kävimme kavereiden kanssa heittämässä Lausteen frisbeegolf radan läpi. Huimista tuulista huolimatta pääsin omaan parhaaseen tulokseeni 76 heittoa, eli vain 14 yli ihanteen. Ja väyliltä suoraan lenkille.

Tällä kertaa olin matkassa ihan yksikseni ja pelkäsin sortuvani taas ylinopeuteen. Urheilupuiston alkumetreillä jalkani tuntuivat aluksi vähän tukkoisilta eilisen säbäilyjen seurauksena, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen ne alkoivat helpottamaan. Pääsin nopeasti sopivaan rytmiin ja hymy herkässä annoin mennä. Matkan aikana vilkuilin sykettäni pari kertaa kierroksessa ja ihmetyksekseni se oli varsin korkealla. Turhankin korkealla. Päättelin, tai oikeastaan päätin, että se johtui parin kuukauden tauosta. Ajattelin, että kyllä se siitä sitten muutamien juoksukertojen jälkeen laskee oikealle tasolleen. Rintaan ei pistänyt ja jalat rullasivat omaa tahtiaan niin mukavasti, että pidin rytmistä ja vauhdista kiinni. Hymykin oli vielä tallella.

Yhteensä taittui 5 reipasta kierrosta Urheilupuistoa siirtymineen. Ehkä kuntoni ei olekaan niin rappiolla kuin luulin. Mieleni teki vielä jatkaakin, mutta joskus se on järkevämpi edetä pienin askelin. Paavoa silmälläpitäen vauhti oli kelvollista, mutta tuo syke täytyy saada alas. Muuten Ruissalon silta ottaa omansa viimeistään takaisinpäin tullessa.

Matka: 8,5km

Kokonaisaika: 44min 44s

Training effect: 5.0

Energian kulutus: 857kcal

Keskisyke: 172

Huippusyke: 187

Kaikkensa antaneena onkin hyvä päättä päivä Daven ja Taylorin huumaavassa tahdissa. Valintani tälle päivälle on oma henk. koht. lempparini.

ps. ProvinssiRock ois kiva...

Uudelleensyntyminen

2008-05-12T21:27:00.002+03:00

A-haa! Kadoksissa on ollut niin koko mies kuin hänen kuntoilumotivaatiokin. Kaikessa lyhykäisyydessään homma meni jotakuinkin näin:
1) Kuukauden huili nilkan väännyttyä maaliskuun alussa,
2) ajan puute työkiireiden/-matkojen takia ja
3) frisbeegolf innostus vienyt miehen poluilta väylille.

Noh, nyt olis aika taas ryhdistäytyä. Motivaattoreita on viime päivinä ilmaantunut monia. Niitä on turha tässä luetella, mutta pääosassa oli häpeä luovuttamisesta. Paavon puolikkaaseen ei ole enää kuin puolitoista kuukautta, 7 viikkoa. Tässä vaiheesa on enää turha unelmoida siitä kahden tunnin alittamisesta, joten nyt mennään katsomaan mihin päästään loppukirityksellä. Tavoite olisi siinä 2h 15min paikkeilla. Mieluiten ali. Suunnitelmissa on taikoa jostain yhteensä 15 lenkkikertaa kuudessa viikossa. Lenkkien lisäksi normaalit säbätreenit kerran viikossa ja muut herkut. Katsotaan miten miehen käy.

Urakka alkoi siis tänään. Vonkaamisella sain kaveriksi myös MLK:n ja puuskutimme Urkkiksessa reilut kolme kierrosta. Varovaisesti myöntäisin itselleni sellaiset 6km. Valitettavasti eksyimme reitiltä läheiseen kerrostaloon asuntoesittelyyn ja kello jäi pysäyttämättä, niin tarkkoja statseja ei pysty tarjoamaan. Eikä niitä varmaan esitellä kehtaisikaan. Pääasia on, että peli on nyt avattu.

ps. Isot onnittelut Tuomolle, joka kävi onnistuneesti nautiskelemassa Helsingin kaupunkisuunnittelusta viime lauantaina.

Eksyksissä

2008-02-27T20:55:00.005+02:00

Tämä lenkin kävin 27.2, raportointiviive on kasvanut uusiin mittasuhteihiin.

Alkujaan piti lähtemäni vain pienelle kävelylle aukaisemaan eilisen treenin jumiuttamia pohkeitani. Ei menny aikaakaan, kun kyllästyin liian verkkaiseen menoon ja pyrähdin hölkkään. Muutaman kilometrin jälkeen alkoi se mitä jotkut ehkä kutsuvat juoksijan flowksi. Ärsyttävä vierasperäinen sana, mutta nyt taidan ymmärtää sen merkityksen paremmin kuin ennen. Ympäristöllä ei ollut merkitystä. En edes huomannut mitä ympärilläni tapahtui, missä olin ja mihin olin menossa.

Ja tästä ihmeestä johtuen löysin itseni, näin jälkikäteen tarkistettuna, Koivula-Harittu -kuntoradalta. Aluksi en ottanut tästä onkeeni vaan jatkoin matkantekoa, mutta sitten tuli se hetki kun aloin huolestua. Minulla ei ollut käsitystäkään missä olin ja mihin se polku minut johdattaisi. Polun varrella oli toki viittoja, mutta ilmeisesti niiden tuotekehitys julkisella sektorilla on loppunut aikoja sitten. Vai onko jonkun mielestä hyvä idea tehdä heikosti valaistulle kuntoradalle viitat tummasta puusta ja merkata niiden tekstit tumman sinisellä? Näkyvyys 0, närkästys 10. No mutta, kotiin selvittiin ja talvilomille lompsis.

Matka: ~11km

Kokonaisaika: 1h 8min

Training effect: 4.3

Energian kulutus: 1066kcal

Keskisyke: 152

Huippusyke: 179

Näytä suurempi kartta

Ei sittenkään kevätkeli

2008-02-25T20:18:00.006+02:00

Aurinko paistoi koko päivän ja kevättä oli muuallakin kuin rinnoissa. Työpäivän ja McLeodin tyttärien jälkeen suuntasimme MLK:n kanssa Aurajoen rantapoluille fiilistelemään kulkuväylien vaihtelevista päällysteistä. Tarkoituksena oli kiertää tuttu Halisten reitti, mutta Halisten kosken sillan jälkeen huomasimme uudehkon soraväylän. Ja pakkohan se oli käydä kurkkaamassa, vaikka matka hieman lyhenisikin. Loppumatka menikin sujuvasti maisemia ihaillen, mutarännejä väistellen ja yltyvää tuulta kiroten. Pipo ja hanskat kannattaa pitää vielä mukana.

Matka: ~9km

Kokonaisaika: 1h

Training effect: 3.2

Energian kulutus: 844kcal

Keskisyke: 147

Huippusyke: 182

View Larger Map

Terveisiä tyhjältä pöydältä

2008-02-21T09:00:00.008+02:00

Tämä viikko on ollut suhteellisen kiireinen johtuen työpaikan vaihdosta. Olen päässyt oppimaan monia uusia asioita ja koko ajan taustalla virnuilee muutoksen tuoma epävarmuus ja jännitys. Eteeni tupsahtaa pieniä haasteita toinen toisensa perään ja jollain hullulla tavalla sitä ottaa etukäteen ylimääräisiä paineita omasta tekemisestä. Ehkäpä oikea tapa ilmaista tämä on 'oman osaamisen kyseenalaistaminen'. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin mennyt enemmän kuin hyvin ja haasteet ylitetty kiitettävästi. Kollegat ovat ollen todella mukavia ja antaneet minulle aikaa oppia rauhassa. Kiitokset siitä.

Kaiken uuden ja 'epäluonnollisen' keskellä olen tukeutunut myös vanhoihin tuttuihin asioihin, kuten lenkkeilyyn. Tämän viikon lenkit ovat tosin olleet enemmän henkistä terapiaa kuin peruskunnon ylläpitoa, sen verran lyhyitä vetoja ne ovat olleet.

Maanantaina(18.2) kävimme MLK:n kanssa pitkästä aikaa rullaamassa Urheilupuiston kerälle. Yhteensä 4 kierrosta taittui suhteellisen mukavasti rupatteluvauhdilla ja hellä lumisade piti huolta viihtyisyydestämme. ILman sen suurempia karttakrumeluureja omat tilastoni näyttivät tältä:

Matka: 6km

Kokonaisaika: 38min

Training effect: 3.3

Energian kulutus: 552kcal

Keskisyke: 149

Huippusyke: 165

Keskiviikkona tuli taas kutina jalanpohjiin ja oli päästävä liikeelle. Satuin olemaan Helsingissä ja en voinut olla tutustumatta 'eksoottiseen' Tour de Töölönlahteen, kun muistin kerrankin ottaa lenkkikengät mukaan reissuun. Yllätyksekseni ihmisiä oli iloisena liikkeellä todella paljon. Keli ei ollut paras mahdollinen, hieman loskaista ja paikka paikoin jäistä, mutta maisemat vastarannalla korrelloivat kostuneiden varpaiden ärsytyksen. Valitettavasti lenkkikaverini oli sen verran huonossa kunnossa sairasteluiden ja liikkumattomuuden summana, että otimme ihan rauhallisesti. Pakko tulla uudestaan paremmalla sykkeellä, mutta tällä kertaa näin:

Matka: 4,5km

Kokonaisaika: 42min,

Training effect: 2.1

Energian kulutus: 384kcal

Keskisyke: 122

Huippusyke: 152

~~ps. Googlen karttapalvelussa jotain häsää, reitti lisättäköön myöhemmin.~~

View Larger Map

Parasta tänään...

2008-02-12T22:03:00.000+02:00

...oli ehdottomasti treenien jälkeen nautittu Dr. Pepper Cherry Vanilla jääkaappikylmänä. Voitti jopa ranskalaisen naisen hiekkaiset tissit televisiossa. Se on paljon.

ps. Positiivista palautetta anntetakoon myös Alkolle. Sain uuden viinipullon pilaantuneen tilalle. Homma toimii.

Mercedes-Benz SL

2008-02-12T10:54:00.000+02:00

Makuasioista voi ja tulee aina kiistellä, mutta sekään ei muuta sitä tosiasiaa, että minä olen aina oikeassa. Meillä on muutaman ystävän kanssa ollut Top Gearin innoittamina tullut tavaksi arvioida uusia autoja britti-idoliemme tyyliin. Tosin sillä erotuksella, että me emme ymmärrä juurikaan mitään moottoreista tai muusta tekniikasta. Arvostelumme kohdistuvat näin vain ja ainoastaan esteettisiin seikkoihin ja nokkelien vertauskuvien keksimiseen. Monen debaatin jälkeen ajattelin purkaa turhautumistani kaikkien iloksi myös tänne.

Uusin tulokas kiistelyissämme on MB:n legendaarinen SL. Tämä kaksipaikkainen urkkaohjus on vuosikymmeniä kuulunut poikien julistekollaasin juhlapaikalle ja keski-iän kriisin lääkereseptille. Aivan ansaitusti onkin, mutta onko sen paikka turvattu myös tulevaisuudessa?

Ensisilmäyksellä SL:ää tervehdin kuin vanhaa tuttua. Siinä vaihtelemme kuulumisia puolin ja toisin, "Kiitos hyvää, entä itsellesi?" kuuluu vastaus. Mieleni tekisi kehua hänen uutta ulkonäköä, mutta tekisin sen vain kohteliaisuudesta. Todellisuudessa ihmettelen, että hän ei ole muuttunut vuosien varrella lainkain. Hieman eri meikki etuvaloissa, sekin aamukiireessä sivelty. Trendikkäästi hän korostaa menestyksekästä ja huoletonta elämäntyyliään turvotetulla etusäleiköllä ja konepellillä, mutta kaiken kiireen keskellä kosteusvoide on unohtunut, sillä konepelti on päässyt pahasti rypistymään urille. Ja tällä kertaa rypyt eivät anna sitä eleganttia luonnetta vaan häivähdyksen epätoivosta.

Tähän asti olen nähnyt vain keulan. Ehkäpä pieneksi pelastukseksi loput SL:n linjoista ovat tuttuja edellisestä sukupolvesta. Sivulinja ja perä ovat samassa kuosissa kuin ennen vanhaan. Itseasiassa aivan samassa. Tarkemmin ajateltuna, onko pelastus sittenkin unohdus? Unohdus tai tarkoitus, yhdentekevää. Joka tapauksessa mieleeni tulee kysymys: "Miksi ostaa uusi SL, koska keulaltaan nätimmän ja muuten samannäköisen käytetyn saa huomattavasti pienemmällä summalla?". Itse en keksi yhtään vastausta (tosin omalla rahalla en ostaisi vanhaakaan).

Näyttäisi siltä, että männävuosien seurapiiriplayboy on hieman hukassa nykymaailmassa ja yrittää viimeisin voimin pitää kiinni sosiaalisesta statuksestaan käymällä tiuhaan ja turhaan klinikoilla(AMG, Brabus, Carlsson jne.) ehostuksessa pitääkseen itsensä kunnossa juorulehtien pikkujouluja varten. Mutta kuten aina ennenkin, railakas elämä kuluttaa eikä sitä voi korjata edes faceliftillä. Ei näin, ei todellakaan näin. Miten näin on päässyt käymään, etenkin kun C- ja S-sarjalaiset uudistuivat papukaijamerkin arvoisesti? Linjaveto oli tehty ja se ennakoi hyvää. SL on kaikkea muuta. SL:stä on tullut se pakollinen, yksinäinen vanhempi setä nuorison suosimassa yökerhossa, jolle kukaan ei ole kertonut paksujen kultaketjujen ja purjehduskenkien menneen pois muodista vuosia sitten. Tässä vielä visuaalista mediaa kriitikoilleni, mutta muistakaahan, että minä olen aina oikeassa.

Pieniä ihmeitä

2008-02-06T19:45:00.000+02:00

Viikonloppu tosiaan tuli ja kattaus oli varsin monipuolinen. Pitkästä aikaa vietin pidemmän tovin vanhempieni ja veljieni kanssa. Näin pitkästä aikaan jopa sellaisia sukulaisia, joita en ollut tavannut moneen vuoteen. Sinällään kivaa vaihtaa kuulumisia ja huomata vuosien tehneen työtään, mutta tunnelmaa latisti hieman se, että kyseessä oli setäni hautajaiset. Se ei ole paras paikka turista niitä näitä ja kertoa hävyttömyyksiä kippurassa nauraen. Haikea olo.

Läheisen ihmisen poistumisen paino väistyi silmäkulmiltani vasta illemmalla. Lähdimme ystäväni kanssa viettämään iltaa tanssitossut jalassa. Tiedossa oli kauan odotettu Jenni Vartiaisen keikka Koomassa. Tilaisuus oli mykistävä. Näille riveille voisin kirjoittaa pitkän listan ylisanoja ja vertauksia siitä miten epätodellisen herkkä ja intensiivinen keikka se oli, mutta tuskin pystyisin millään sanoilla pääsemään lähellekään sitä miten sen koin. Me koimme. Joten suosittelen menenemään Jennille kylään, jos vain suinkin voit. Kerrankin sanaton ja ilosta kankea.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Arizonassa paukahti. Neljäskymmenestoinen Super Bowl oli taattua amerikkalaista urheilujuhlaa. Jännitti, vitutti, jännitti, nukutti, jännitti, riemastutti. Aivan mahtavaa. Ottelu oli varsin väkevällä draamalla höystetty satu altavastaajan ja voittamattoman kohtaamisesta. Se oli lukuisten pienten onnistumisten ja häpeilemättömien sankaritekojen panosvyö, jossa kuolemattomuuden ansaitsi viimeisen ammuksen haltija. Selkeästi ja täysin oikeutetusti sen tällä kertaa sai altavastaajamme NY Giants. Vaikka olisikin ollut hienoa nähdä useiden ennätysten rikkoutuvan Patriotsien toimesta, he eivät oikeastaan pystyneet millään tasolla nousemaan Giantseja paremmaksi. Lopputulos oli tiukka 17-14, mutta mielestäni Giants oli tällä kertaa huomattavasti parempi all-rounder. Huuman tuntu.

Menneellä viikolla kahlasin myös syvällä menneisyydessä. Jo tovin minua on kiehtonut menneiden vuosikymmenien rocklegendat ja aloitin ehkäpä suurimmasta. The Who, kuka tai mikä se oli. Pakko ottaa selvää. Tuttuja olivat hurjat tarinat poikien seikkailuista, ja ennen kaikkea Keith Moonin, 60- ja 70-luvuilta. Oli aika paneutua itse musiikkiin ja kuunnella koko tuotanto kronologisessa järjestyksessä. Sarkaa riitti, mutta kyllä kannatti. Huimia biisejä. Jotkut hyviä, jotkut vähemmän. Tuttujakin joltain osin. Nöyrä olo.

Seuraavaksi aion iskeä uudemman ja kesymmän Matchbox Twentyn kimppuun. Tuskin kestäisin toista The Whon kaltaista mammuttia hetiperään. Litistyisin. Piileekö Rob Thomasin mahtavan äänen ja soittolistoilta tuttujen hittien takaa jotain muutakin kuin julisteita collegetyttöjen seiniltä? Menneen viikonlopun teema kiteytyy hyvin solistimme tulkitsema Meet The Robinsons -elokuvan soundtrackhempukka. Nautitaan.

Maistuiko? Ihme.

Viikonloppu täällä taas...

2008-02-01T09:01:00.000+02:00

Työviikko takana ja riehat edessä. Saas nähä mitä eteen kannetaan.

Luistelua soolona

2008-01-28T09:39:00.003+02:00

Viime viikko oli hölkkäilyn kannalta hieman edellisiä vaatimattomampi. Arkipäivät menivät muissa touhuissa ja omatunto alkoi painaa. Sunnuntaina oli pakko päästä taas kaupungin jäisille urille. Muutaman asteen pakkasessa aloitin lenkin reippaalla kävelyllä. Vauhtiin pääsin vasta jalkojen lämmittyä Rauhankadulla. Aikamoista luistelua se oli, varsinkin kun reitti kulki hoitamattomilla sivukaduilla. Aurajoen rantaan päästyäni asia korjaantui ja meno maistui varsin vikkelältä.

Matka: ~7km

Kokonaisaika: 50min

Training effect: 3.7

Energian kulutus: 638kcal

Keskisyke: 139

Huippusyke: 172

Näytä suurempi kartta

Tällä kertaa luikastelin siis ihan yksin, kun MLK lähti lomailemaan pohjoiseen. Terkut ja halit sinne! Ei sitten hajoiteta paikkoja rinteessä.

Asiantuntijuus?

2008-01-22T12:28:00.000+02:00

Mitä on asiantuntijuus ja onko se tae menestykselle? Onko mahdollista teeskenellä asiantuntijaa? Viime kuukausina tällaiset kysymykset ovat kolkutelleet olemattomalla takaraivollani. Lopputulemana päädyin ennaltaarvattavaan tulokseen, että kuka tahansa voi olla asiantuntija vieraalla kentällä, mutta vain lyhyellä aikavälillä. Satunnaisesti ja onnen avittamana. Varsinaiseen menestymiseen vaaditaan pitkäjänteisyyttä, työtä, nöyryyttä ja tavoitteellisuutta.

Asiantuntijuus ei ole kertaluonteista onnistumista ja sen turvin leijumista, vaan useiden toistojen tuomaa varmuutta asiasta ja kykyä toimittaa onnistumisia suuremmalla todennäköisyydellä kuin muut. Jokainen meistä tekee virheitä muuttuvissa olosuhteissa. Asiantuntija on se, kuka hallitsee olosuhteet kerta toisensa jälkeen muita paremmin.

Sunnuntai-iltana harrastin perinteistä YouTube-seikkailua ja klikauttelin esiin aiheeseen liittyvän pätkän, mikä kutakuinkin summaa ongelmani perusajatuksen.

Viikko paketissa ja uutta pukkaa...

2008-01-21T21:17:00.001+02:00

Viime viikko vyöryi vauhdilla erinäisten tapahtumien sarjana. Nopeasti jälkikäteen ajatellen, en oikein tiedä mitä kaikkea tapahtuikaan. Toisaalta, onko sillä niin väliäkään. Ehkäpä pienellä kertauksella saamme tähän vastauksen.

Tiistai-illalla oli salibandytreenit. Puolitoista tuntia sykähtelyä ja pallon pomppimista. Mielenkiinnosta otin mukaani t4:ni, jotta saisin vähän osviittaa treenien rasitustasosta. Ja olihan se aikamoinen. TE 4.3, Keskisyke 152, Huippusyke 197 ja 1287 poltettua kcalia.

Keskiviikko olikin huilipäivä. Löhöilin sohvalla ja lueskelin perjantain tenttiin. Torstaina pääsin taas vauhtiin, kun illalla oli treenipeli. Tarkempia statseja ei tiedossa, kun en uskaltanut ottaa leluani mukaan. Kovaa mentiin ja kahden erän jälkeen alkoi vähän piiputtamaan. Seurauksen jumiutuneet jalat perjantaina. Lauantaina otin vähän rauhallisemmin ja suhaisin pienen kävelylenkin jalkojen parantumisen toivossa. 5-6km, 55min, Keskisyke 130, Huippusyke 145, 585 kcal, vapautetut pohkeet ja todella hyvä mieli. Herkkuviikko.

Tämä viikko alkoi suhteellisen samaan tahtiin. Väsy alkoi vallata työpäivän jälkeen uhkaavasti, joten oli pakko päästä liikkeelle. Pienen härnäämisen jälkeen sain myös Leca-harkkopohkeisen MLK:n mukaan juoksemaan/hiihtämään. Päätettiin sääliä hänen pohkeitaan ja otimme suht' rauhallisesti. Mitään virallista reittisuunnitelmaa meillä ei ollut, mutta mielestäni löysimme taas yhden hyvän todisteen Turun monipuolisesta tarjonnasta.

Näytä suurempi kartta

Matka: 11+km

Kokonaisaika: 1h 13min,

Training effect: 2.7

Energian kulutus: 892kcal

Keskisyke: 138

Huippusyke: 159

ps. Sunnuntaina selvisi Super Bowl -joukkueet. New England voitti San Diegon ja New York Green bayn. Loppuottelusta tulee varmasti huikea, kun New England on tällä kaudella laittanut melkeimpä kaikki ennätykset uusiksi, esimerkiksi 18-0-0 voittotilasto, ja NY:lla on huima vire vieraspeleissä. Olikohan se nyt jo 10 voitettua vieraspeliä putkeen. Huumannostatusta täältä.

Super Bowl XLII

2008-01-15T16:56:00.000+02:00

Helmikuun 3. päivä Arizonan hiekkalaatikossa joukko varastohallin kokoisia mopokuskeja juoksee kerta toisensa jälkeen sinne tänne toisiinsa törmäillen. Törmäilyjen välissä jokainen käy aina kentän sivustalla syljeskelemässä ja uhoamassa sukulaisilleen. Aikaa kuluu ja mitään ei tapahdu. Yht´äkkiä ketään varoittamatta pikkubussillinen mopedisteja on taas paririvissä pyllistämässä. Se kaikkein pienikokoisin, luultavammin skootterilla liikkuva, huutaa lähtölaskennan ja sitten taas rytisee. "Syljeskely- ja huutamistauko, pois kentältä!" näyttää raitapaitainen eläkeläinen. Syljeskely kestää tavallista pidempään, nyt on pakko olla mainostauko.

Vähän ajan päästä voi huomata, että kentältä löytyy myös suippo nahkapallo. Välillä sitä heitetään kuin keihästä ja välillä piilotetaan kainaloon. Harvakseltaan skootterikuskin pikkuveli eksyy kentälle ja potkaisee sitä. Sen kanssa ei sovi törmätä, saati pudottaa, koska sen jälkeen toiset pilkkaavat ja osoittelevat sormilla. Myös sukulaiset kentän laidalla saavat omansa. Kuulostaa älyttömältä ja koko näytös kestää kolmesta neljään tuntiin.

Ymmärrettävästi maailman suurin urheilujuhla Super Bowl voi jostain katsojasta näyttää tältä. Minulle ei. Se on yksi vuoden tärkeimmistä kohokohdista, jota odotan vähintään joulun veroisesti. Tämä johtuu pääosin siitä, että koen ymmärtäväni kyseistä peliä. En paljoa, mutta tarpeeksi. En siis tunne kaikkia säätöjä tai pelikirjan sivuja ulkoa. En edes murto-osaa, mutta juuri siksi pelistä pidänkin. Pelin aikana oppii koko ajan lisää seuraamalla tapahtumia ja kuuntelemalla asiantuntevien selostajien kommentteja.

On kuitenkin totta, että jatkuvat tauot tuntuvat paikka paikoin tylsiltä. Itse käytän ne joko jääkaapilla käymiseen tai seuraavan hyökkäyksen veikkaamiseen. Välillä veikkaan jopa oikein, jonka jälkeen pystyn turhantärkeänä pätemään tietämykselläni. Tylsistymisen taso riippuu hyvin paljon siitä mitä lähetystä katsoo. Viime vuosina MTV3:n lähetykset ovat olleet suoraan jenkeistä ostettuja, jolloin pääsee nauttimaan paremmasta selostuksesta, mutta valitettavasti lukuisien mainostaukojen aikana Suomessa näytetään vain stadionin ilmakuvaa. Aamuviideltä stadioni on jo liiankin tuttu ja silmät alkavat painaa. Taannoin Maikkarilla oli oikein oma kisastudio jossain Helsingin kuppilassa ja selostajat omasta takaa, vaan ei enää. Itse olen tyytynyt kotimaisiin lähetyksiin, mutta pieni selvitystyö on mielessä viime vuoden koitoksen palautuessa mieliin.

Itse peliin palatakseni täytyy mainita pienen harmistuksen tunteen vallanneen mieleni, kun luin Dallas Cowboysien pudonneen NY Giantsille Divisioonan finaalissa. Vaikka en lajia säännöllisesti seuraakaan, runkosarjan menestyksen ja kirjoitusten perusteella heillä oli pitkästä aikaa koossa mestaruuteen kykenevä joukkue. Voi Romo parkaa, mahtaakohan Jessica lohduttaa?

Konferenssifinaaleissa selviytyi siis
- NFC: NY Giants ja Green bay Packers,
- AFC: San Diego Chargers (Wild Card) ja New England Patriots.

Yritän seurata tilannetta parhaani mukaan ja raportoida käänteistä tänne. Samalla yritän muodostaa jonkunlaisen suosikin, jota kannattaa itse Super Bowl Sunnuntaina (ok, Super Bowl Sunday ei oikein toimi suomeksi)

No problem, Coach!

2008-01-14T18:53:00.001+02:00

Henkisesti rankka viikonloppu takana. Tänään vallitsi suunnaton tahto puhdistautua ja hikoilla kaikki pois. Samalla linjalla oli myös Coachini, joka ehdotti minulle pitkähköä ja höntsäilevää lenkkiä (TE 2.8, Kesto 1:15:00). Valjastimme MLK:n kanssa lenkkitossut paraatikunton ja suuntasimme kohti kaupungin tuntemattomia katuja.

Vauhti oli sopivan verkkainen ja onnistuimme pitämään vauhtimme tasaisena läpi matkan. Reitti meni kutakuinkin näin: Föri-Satama-Patterihaka-Iso-Heikkilä-Pohjola-Raunistulan portti-Parkin kenttä-Aurajoen ranta-Teatterisilta-Samppalinnan vuori-Kaskenkatu. Lenkin aikana en seurannut kuin sekuntikelloa ja sykettä, joten yllätyin positiivisesti huomatessani myös TE:n toteutuneen Coachin suositusten mukaisesti. Onko nyt hyvä fiilis?

Näytä suurempi kartta

Lopuksi pakolliset tilastomuistiinpanot:

Matka: ~10km

Kokonaisaika: 1h 17min,

Training effect: 2.8

Energian kulutus: 1044 kcal

Keskisyke: 141

Huippusyke: 175 (Samppalinnan mäen loppuspurtti)

ps. Vaihdon kellosta aktiivisuus luokan 7:sta 7.5:een edellisen lenkin jälkeen. TE-tuloksien vertailukelpoisuus siis hieman kärsii.

PerjanT4ihölkkä

2008-01-11T18:54:00.001+02:00

Tänään pikaisen vierailun tehneestä talvesta ei ollut jäljellä enää kuin sorat jalkakäytävillä. Pientä tihkusadetta ja lämpöasteita jokaiselle vasemman käden sormelleni, joiden yläpuolella tikitti ensi kertaa uutukainen leluni, Suunnon t4-sykemmittari. Tällaisissa olosuhteissa käynnistettiin vuoden toinen viikonloppu ja kolmas lenkki.

Urheilupuiston jäisien polkujen pelossa suuntasimme MLK:n(mystinen lenkkikaveri) tavallisille kevyen liikenteen väylille. Tarkemmin ottaen Vähä-Heikkilän kautta Uittamolle ja Ilmposten kautta takaisin. MLK:lla oli mukana maaginen GPS-kännykkä, joka keräsi dataa kiitettävin arvosanoin.

Matka: 8.7km

Kokonaisaika: 1h 02min, jonka keskivauhti 8.3km/h

Aktiivinen aika: 56min, jonka keskivauhti9.3km/h

Näytä suurempi kartta

Henkilökohtaisesti lenkki sujui helposti, mutta yllätyin korkeasta syketasostani. Fiilis oli kuitenkin koko matkan keskivertoa parempi ja näin jälkihien vielä puskiessa en malta odottaa seuraavaa koitosta. Lopuksi vielä hieman tilastotietoa omasta suorituksesta.

Training effect: 3.5

Energian kulutus: 754 kcal

Keskisyke: 151

Huippusyke: 172

Talviunelma

2008-01-08T12:07:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein saimme lunta tänne Varsinais-Suomeenkin. Mieli oikein lepää, kun on "ylimääräistä" valoa ja liikenteen melu laantuu lumipeitteen ansiosta. Tätä herkkua on kestänyt jo kokonaiset kaksi päivää, joten eiköhän se kohta jo sula pois ja melankoliset mielialat palaudu.

Toistaiseksi kuitenkin optimistisin mielin ja kelistä hullaantuneina kävimme mystisen juoksupartnerini kanssa Urheilupuiston lenkkipolulla nautiskelemassa muutaman kilometrin. Viisi kierrosta (á 1,5 km) taittui ilman dramatiikkaa noin 45:ssä minuutissa. Juoksua olisi voinut jatkaa helposti vielä muutaman kierroksen, mutta päätimme himmata orastavan flunssan muistuttaessa itsestään neniemme päässä. Fiilis aivan mahtava koko matkan, nam.

Sorapolku oli pääosin kiitettävässä kunnossa, mutta muutamassa kohdassa sai varoa liukastelua. Tämä johti pieneen alitajuntaiseen jännittämiseen ja tuloksena, ainakin minulla, oli polvitaipeiden jomotus lenkin jälkeen. Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa. Ei mitään mitä pieni hieronta ei korjaisi (kiitokset hinkkausvinkeistä asianomaisille). Kunnon hiekoituksella vastaisuudessa näiltäkin vältyttäisiin ja jokainen pääsisi polulta turvallisesti kotiin.

ps. Tuli sitten tilattua Suunnon t4 -sykemittari. Toimitus ensi viikolla. Tarkempaa raporttia tulevista lenkeistä siis tiedossa.

One down, N to go...

2008-01-03T10:40:00.001+02:00

Vuoden ensimmäinen lenkki takana. Ilma oli mitä ihanin, asteen tai kaksi pakkasella, Urheilupuiston maagisilla sorapoluilla. Kilometrejä ei kertynyt kuin vaatimattomat 5, mutta rauhallisesti on hyvä aloittaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Ruokavalion parantaminenkin alkoi lupaavasti McDonaldsin-lounaspöydässä :D

Terveisiä laiskuuden lakeuksilta

2007-12-31T15:43:00.000+02:00

Syksy vierähti suhteellisen nopeasti räntä-/vesisateiden ja syysmasennuksen siivittämänä. Retrospektiivisesti ajatellen en saanut oikein mitään aikaan. Töitä, päiväunia ja satunnaisia viikonloppurientoja. Siinäpä se. 2007 on paketissa.

En ole koskaan oikein ajatellut vuoden vaihdetta mitenkään erikoisena juhlana. Yleensä ihmiset tekevät uuden vuoden lupauksia ja asettavat tulevalle vuodelle tavoitteita. Minä en oikeastaan koskaan ole ajatellut asiaa näin dramaatisesti. Tällä hetkellä asia onkin toisin. Lupauksia en tälläkään kertaa vaivaudu tekemään, mutta tavoitteita päätin asettaa. Jotta tämä paikallaan junnaaminen loppuisi, päätin tervehdyttää elämäntapojani

aloitamalla taas lenkkeilyn (yleiskunto),

tekemällä useammin itse kotiruokaa (ruokavalio),

liittyä kuntosalille (lihaskunto) ja

vähentää edm. satunnaisia viikonloppurientoja.

Näiden lisäksi on muutama henkilökohtainen ja ammatillinen tavoite, mutta niitä en aio julkaista jonkinlaisen anonymiteetin säilyttämiseksi.

Hyvää uutta vuotta kullekin tahollaan!

Destination RuisRääkki: The End

2007-09-11T18:17:00.000+03:00

Matkani on päättynyt, eikä starttipyssy ole vielä edes lauennut. Onko paskan maku suussa?. Ei. Pettikö kantti? Ehkä. Olivatko treenilenkit turhia? Eivät. No mitä tämä sitten tarkoittaa? Matkan ennenaikaiseen päättymiseen on monta syytä:

Motivaatio: Alunperin tarkoitus oli osallistua puolimaratonille suht' isolla porukalla. Tässä näin hyvän mahdollisuuden käydä pientä keskinäistä kisaa ja kiritystä, joka siivittäisi minut alle maagisen kahden tunnin. Sittemmin kirittäjät ovat eksyneet ommille poluilleen. Porkkanaryhmän kuuluisin sanoin: "Naisia sais olla enemmän, kun yksin juoksen". Ei siis paljon mieltä innosta juosta yksikseen.

Harjoittelemattomuus: Kesälomalla ei liiemmin tullut juostua. Koen ettei juoksukuntoni ole vaadittavalla tasolla, eli '< 2h'-kunnossa. Kun mietin viime kertaista puolimaratonia ja sen jälkeisiä päiviä, niin en ole valmis samaan ilman kunnon mahdollisuutta omaan ennätykseen.

Terveys: Sattuipa vielää somasti, että sairastuin alkuviikolla. Lääketieteellisiä faktoja en tunne, mutta jokin ääni maksassani sanoo, että osallistuminen muutama päivä flunssan ja kuumeen jälkeen ei ole varsinaisen järkevä teko.

Tästä takaiskusta huolimatta aion kyllä jatkaa lenkillä käymistä ja niiden raportoimista. Tästä tähän.

Destination RuisRääkki vol. 6

2007-08-31T12:10:00.000+03:00

Kuukauden tauon jälkeen kävimme kaverini kanssa taas totuttelemassa jalkojamme sorapintaan. Tarkemmin sanottuna jo muutama päivä sitten (28.8), mutta jäipä kaikessa hälinässä kommentoimatta. Jalkani olivat rankan Saksan reissun jälkeen vielä hieman ohran jäykistämät, joten lähdimme varovaisesti liikkeelle lyhyemmällä n. 5km nytkäytyksellä. Itse juokseminen oli yhtä varovaista herkistelyä ja sallimme itsellemme jopa hieman pidemmän kävelyosuuden.

Kaikenkaikkiaan lenkki oli ainakin minulle onnistunut. Sain juostua jalkani takaisin pelikuntoon ja rasitus oli juuri sopiva seuraavan päivän säbätreenejä ajatellen. Enää ei ole montaa viikkoa RuisRääkkiin, joten tästä alkaa loppukiri.

Cannelonit

2007-08-30T21:51:00.000+03:00

Viikkoja sitten podin vakavaa Bruce Springsteen -kautta. Aloitin kuunnella hänen tuotantoaan ensimmäisestä levystä (Greetings from Asbury Parkm New Jersey) alkaen. Samalla tutustuin Asbury Parkin tarinaan ja paikallisiin herkkuihin, joista cannelonit olivat mieleeni painuvimmat. Muutama päivä tämän jälkeen näin matkailuohjelman, jossa verbaalisesti lahjakas, väkijuomista pitävä juontaja viihtyi samaisissa Asbury Parkin maisemissa ja maiskutteli paikallisia canneloneja Sopranos-ohjelman hengessä. Näiden yhteensattumien lisäksi eräs ystäväni ehdotti canneloneja yhdeksi pääruokalajiksi vuotuiselle mökkiretriitillemme. Ehdotus kuitenkin hylättiin temppuilevan kaasu-uunin takia. Näistä kimpautuneena päädyin eilen paikallisen marketin hyllyjen välissä ostamaan canneloni-ateriaan vaadittavat raaka-aineet kaikkine rönsyineen.

Tänään oli itse näytöksen aika. Aluksi tutustuin paketin selkään tyyliteltyyn valmistusohjeeseen puolihuolella. Tyylilleni uskollisena yritin parhaani mukaan unohtaa oppimani mahdollisimman pian ja luottaa improvisaation voimaan. Lopputulos oli pettymyksekseni aikalailla reseptin mukainen, mutta maku oli mielestäni todella makuisa. Samaan johtopäätökseen päätyi myös eräs ystäväni, joka saapui sopivan ajoissa seuraani ennen illan TPS vs. FC Inter -peliä. Olikohan tämä sitä alkoholitonta yhteisaikaa ystävien kesken, jota olemme kaivanneet?

Paikallisderbyn erätauolla lihapiirakoiden tuoksu ihmisten liepeissä ei enää saanut meitä innostuneeksi. Tiesimme, että pelin jälkeen saamme lisää canneloneja. Tai ainakin minä saan. Derbystä mainittakoon sen verran, että parempi voitti (TPS 1-0 FC Inter). Voittoakin tärkeämpänä kiirehdin takaisin lieden eteen kehitysehdotukset mielessäni. Lausuin muutaman sormetlikaavan loitsun keittiöni hengettärelle. Puolta tuntia myöhemmin edessäni oli uusi vuoallinen entistä parempia canniksia. Tuntia myöhemmin puoli vuoallista. Tulkaa ja pysäyttäkää minut!

Voimasanoja säästellen käyn tyydyttyneenä makuulle.

2 down, 1 to go...

2007-08-29T15:32:00.001+03:00

Saksan opintomatka on nyt takana. Tuliaisina on mahtavia muistoja niin pelikentiltä kuin kaupunkien kaduiltakin, tyhjä kukkaro ja hirveästi univelkaa.

Frankfurt on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Nähtävää on joka lähtöön ja ihmiset ovat ystävällisiä, kunhan vain osaavat edes muutaman sanan englantia. Hintataso on olutta lukuunottamatta Suomen tasoa, mutta valikoimaa on sievoisesti enemmän. Meidän seurueellamme ei ollut mitään tarkkaan määriteltyä tutustumissuunnitelmaa vaan vaeltelimme vähän joka puolella. Näkemättä kuitenkin jäi Main-joen eteläpuoli, mikä harmittaa jälkikäteen vietävästi.

Leipzig olikin aivan eri maata. Joka paikasta huomasti selvästi, että ollaan vanhan Itä-Saksan mailla. Tuntui kuin siellä ei oltaisi koskettu mihinkään kahteenkymmeneen vuoteen. Joka paikka oli täynnä graffiteja, laudoitettuja ikkunoita, röykkyisiä teitä ja hoitamattomia puistoja. Ensialkuun maisemat ällistytti ja kuvotti, mutta pikku hiljaa aloin pitää Leipzigin röyhkeästä, rujosta ja anteeksipyytelemättömästä ilmeestä. Se oli kuin viisikymppisen poikamiehen kaksio: kaikki levällään, kusi haisee ja ketään ei kiinnosta.

Kiitokset vielä jokaiselle matkaan osallistuneelle! Teitte matkastamme ikimuistoisen. Kiitokset myös Kirkalle.

1 down, 2 to go...

2007-08-21T23:00:00.000+03:00

Ensimmäinen viikko lomasta takana ja fiilis erittäin hyvä. Viikko mökillä rauhoittaa kummasti ja palauttaa maan päälle urbaanin vilskeen ja kulutushysterian keskeltä. Ei velvollisuuksia, kaikkea voi tehdä miten ja milloin huvittaa, päivän ainoat hyödylliset tekemiset on aamulehden haku muutaman kilometrin päästä ja muistaa syödä sekä saunoa.

Olipa tuossa myös rakkaan ystävän polttaritkin viikonloppuna (nyt niistä voi varmaan kirjoittaa tännekin, vinks!). Kaikki meni oikein leppoisasti ja tottakai mökkeilyn merkeissä. Hyviä käytöstapoja noudattaen en paljasta niistä sen enempää.

Huomenna on startti kohti Saksaa. Täytyy myöntää, että vanhaa miestä vähän jännittää, vaikka en osaakaan sanoa tarkalleen mikä. Vielä olisi pakattava laukut ja saatava unen päästä kiinni. Näin se kesäloma toimii!

ps. Tarttis varmaan käydä kohta lenkillä, kun on tullut hieman taukoa harjoitteluun :)

Kesäloma nyt!

2007-08-08T19:28:00.000+03:00

Viimein on sen aika. Edellisestä pidemmästä on jo vierähtänyt seitsemän vuotta, seitsemän liian pitkää ja toimistoviileätä vuotta. Toki viime vuonna oli viikon mittainen, mutta mielestäni sitä ei lasketa. Viikko on liian lyhyt kesälomaksi kirjattavaksi, varsinkaan kun se oli palkatonta. Nyt on eri ääni konginsoinnissa ja se tuntuu ytimissä asti.

Iski jopa pieni lomastressin poikanen heti näin kärkeen. Paljon on tekemistä ennen huomisaamun virallista lomakauden avausta. Tiskata pitäisi, jossain määrin siivotakin, peruuttaa sanomalehti, käydä ostamassa polttoaineet niin perämoottoriin kuin itseenikin. Joskin on ennen kaikkea treenit tänään illalla, joten muutama kohta edellisistä varmaan jää tekemättä.

Tulevilla viikoilla on tiedossa jos jonkinlaista ohjelmaa. Kitetytettynä loma sujahtaa aikakirjoihin seuraavasti:

reilu viikko mökillä,

muutama päivä kaupungissa valmistautuen...

...Saksan pelireissuun (5pv),

kotimaan/pääkaupunkiseudun könyily,

rakkaiden ystävien häät,

Talvikuninkaan nouto postista.

Näillä eväillä mennään. Katsotaan miten jaksan/pystyn tänne päivittelemään lomakuulumisia, mutta totuuden nimissä päivityksiin on luvassa taukoa. Näin se kesäloma toimii! ja Se on elämää!

Destination RuisRääkki vol. 5

2007-07-25T13:36:00.000+03:00

Eilinen lenkki käytiin teemalla 'Paluu juurille' ja suuntasimme kaverin kanssa tutulle sora-alustalle Urheilupuistoon. Viime aikaisten pidempien vetojen vaikeudet näkyivät selvästi jo motivaatiossamme, joten kaipasimme pientä vaihtelua. Kun ynnäsimme tähän yhtälöön vielä viikottaiset muut aktiviteetit (jalkapallo ja salibandy), strategiaksemme muodostui juosta tällä kertaa hieman lyhyempi lenkki hieman kovemmalla vauhdilla.

Ilma oli mukavan pirtsakka päivällä ropisseen sateen jäljiltä ja sen siivittämänä jalat tuntuivat todella kevyiltä. Kierroksia siunaantui maltilliset neljä kappaletta (n. 6km), mutta vauhti oli koko lenkin ajan paljon reippaampi kuin aikaisemmin. Kierrosajat olivat siinä seitsemän ja kahdeksan minuutin välissä, joka on reilu minuutti vähemmän kuin normaalisti.

Ja fiilis sitäkin parempi, jalat toimivat taas. Ainoana miinuksena oli ylipukeutuminen.
-Before-run 6
-During-run 8
-After-run 9

Lisää tätä, kiitos.

Airiston syleilyssä

2007-07-22T21:51:00.000+03:00

Moneen kertaan olen vuosien varrella manaillut, että en ole kokenut purjehtimisen huumaa. Vaan en enää. Eilen pääsin kaverin miehistöön pienelle päiväpurjehdukselle Airistolla. Täytyy myöntää, että en osannut kuvitellakaan kuinka hienoa se on, vaikka monasti olen kehuja kuullut ja mielikuvia mielessäni piirrellyt.

Retkemme alkoi Satavan (kiitos Karo korjauksesta, Keski-Suomessa kuitenkin) Erikvallasta aurinkoisessa säässä puolenpäivän maissa. Päämääräksemme otimme Airiston matkailuhotellin Stormälon saaressa, jonne saavuimme noin puolitoista tuntia myöhemmin. Tuuli oli meille turisteille sopiva 6-7 m/s lännestä, joten Airistolle päästyämme purjeista ei tarvinnut enää hirvesäti huolehtia. Laiturissa olimme reilun tunnin, jonka aikana nautimme veneessä omista eväistä merilounaan (kaksi Saarioisten mikropizzaa) virvoikkeineen. Paluumatka kotisatamaan sujui yhtä leppoisissa merkeissä kuin tullessakin.

Turha kai edes mainita fiilareista, haluaa lisää! Jälleen kerran uteliaisuuteni ottaa yliotteen ja mieli halajaa uusille tuulille. Purjehdus sisältää niin paljon asioita, joista en tiedä yhtään mitään (eilen oppimani asiat unohtuvat varmasti viikon sisällä) ja joista haluan tietää kaiken. Lisäksi purjehduksessa viehätti sen fyysisyys, vaikkakin pääsimme eilen todella helpolla. Väistämättä tulee mieleen, että haluaisin kokea millaista olisi purjehtia vaikeammissa olosuhteissa ja pidempään. Niin, että kädet kramppaa vinssauksesta ja vatsa voi pahoin aallokosta. Minäkö masokisti? Ilmeisesti.

Isot kiitokset kipparille ja muille miehistön jäsenille.

Destination RuisRääkkki vol. 4

2007-07-21T03:22:00.000+03:00

Tällä kertaa ei hyviä uutisia. Vedettiin kaverin kanssa sellaiset 12 km, josta kävelyä vaikeuksien saattelemana pyöreät 2km. Ei taaskaan maailman helpoin setti, eli paras matka kotimatka. Henkilökohtaisesti erittäin vaikea alku, joka sai kunnioitusta herättävän nousun jälkeen paremman jatkon.

Ei voi olla tyytyväinen, ei sitten millään. Radikaaleja alkuvenyttelyitä vaaditaan odottamattomien osapuolien puolesta. Muuten ei tahko lämpeä. Tuntuu olo ihan rapakuntoiselta, ei käy. Nyt tai ei koskaan. "Se on raju rakastelu, tai betonikengät välimeren pohjaan..." totesivat jo Sleepparit aikoinaan ja eivät voineet olla enemmän oikeassa. Joku roti. Fiilareita ei voi edes arvoioda....huonosti män....

Kiikun kaakun...

2007-07-19T22:08:00.000+03:00

Pelien tuloksena taskussa tappio ja voitto. Joukkueen pelistä näkyi selvästi pelaamattomuus, kuin myös allekirjoittaneen. Positiivisiin asioita omassa pelissä oli, että juoksu kulki, kädet toimivat ja pääkin kohtuullisesti. Kiteyttäen voisi sanoa, että juoksuvoimaa ja intoa oli enemmän kuin järkeä.

Jyrki Lumme? Toivottavasti ei.

2007-07-19T17:04:00.000+03:00

Tänään pääsen pitkästä aikaa salibandykentälle, kun meillä on kaksi peliä KiloSportin kesäligassa. Mailaan en ole koskenut ties koska viimeksi ja pikku hiljaa alkaa jännittämään. Jännittämisestä on vieläkin kauemmin aikaa. Outo tunne, hmmm. Tämä voi päättyä tasan kahdella tavalla.

1. Kaikki sujuu mutkitta ja peli maistuu koko rahan edestä tai
2. pää, jalat ja ennenkaikkea kädet jäätyvät kuin Sonjalla punaviivalla.

Valmistautuminen peliin alkakoon. Samat rutiinit kuin (melkein) aina. Rokkia soimaan (CMX, Disturbed, etc), nestetankkaus ja palloittelua olohuoneesa. Mukaan aina kivennäisvettä, Teho-energiajuoma ja purukumia. Eiköhän se siitä lähde.

Destination RuisRääkki vol. 3

2007-07-17T22:04:00.000+03:00

Käytännölliset juoksutreenini saivat jatkoa. Tällä kertaa matka kävi kaverin luota Kaarinasta kämpille. Matkaa kertyi asfaltilla reippaat seitsemän kilometriä. Matkantekoa vaikeutti sadekuuro, jonka ajaksi poikkesin Kilosporttiin katselemaan kesäliigan salibandypeliä. Siinä lomassa paikat menivät hieman lukkoon, josta tokeneminen kesti seuraavat kaksi kilometriä. Muuten kaikki ok. Toivottavasti kevyillä alkuvenyttelyillä oli osuutta asiaan.

Vielä toistaiseksi määrittelmättömillä fiilisarvosanoiksi annan seuraavat:
-Before-run 7
-During-run 6
-After-run 7

Keskivertoveto kaikin puolin.

Destination RuisRääkki vol. 2

2007-07-15T23:11:00.000+03:00

Perjantaina 12.7 tuli repastyä lenkki numero kaksi. Olin matkalla perheemme kesämökille, kun yht'äkkiä päätin käyttää hyödykseni kaunista saaristolaismaisemaa. Luovutin kuskin toimen veljelleni lossirannassa, laitoin lenkkarit jalkaan ja suuntasin kohti tangenttia. Edessäni odotti asfalttia noin neljä ja soratietä suunnilleen kolme kilometriä. Suhteellisen lyhyt hölkkä siis, mutta kaikki lasketaan.

Päivän opetus taitaakin kuulua (pätee myös edelliseen lenkkiin), että lenkille lähtiessä kannattaa hankkia kunnon alkulämpö ja tehdä venyttelyt kunnolla. Perjantainen lyhyt hölkkä muuttui kilometrin jälkeen todella piinaavaksi koettelemukseksi. Maaston korkeusvaihtelut eivät helpottaneet yhtään asiaa, etenkään kilometrin tasaisen tappava nousu, joten noin kolmen kilometrin jälkeen penikkani ja etureiteni olivat ihan jumissa. Loppumatka mentiin taas kiukulla. Oliko se sitten hyvä tai huono päätös, ken tietää. Juoksun aikana fiilis siis 4, juoksun jälkeen korkeintaan 7. Lauantaina ei jälkioireita.

TODO: Fiilisasteikko selityksineen.

Destination RuisRääkki vol. 1

2007-07-12T15:08:00.000+03:00

Ajattelin pistää tänne fiilareita jokaisen treenilenkin jälkeen. Niitä on sitten oletettavasti kiva lueskella/naureskella RuisRääkin jälkeen.

Eilen oli ensimmäinen treenilenkkimme (kaveri siis mukana). Lenkin lähtöpiste oli Förin edestä ja suuntana Hirvensalo. Alkuperäinen reittisuunnitelmame ei ihan pitänyt, vaan eksyimme kohti Pikisaarta. Kaikeksi onnekesmme löysimme reittimme takaisin Toijaistentien kautta. Matkaa Turun opaskartan mukaan tuli 10 880m, eli ihan kelpo avaus.

Lenkin aikana tunnelmamme eivät olleet lainkaan niin hyvät. Paikkoja kolotti vuoron perään ties mistä milloinkin ja jouduimme jopa turvautumaan satunnaisiin kävelyaskeliin. Eiliselle osui siis se ns. huono päivä, jolloin paikat on tukossa alkumetreistä alkaen. Tästä kuitenkaan lannistumatta vetäisimme matkan tyylillä loppuun.

Lenkin jälkeiset tunnelmat olivat päinvastaiset. Jälleen kerran tuntui siltä, että onneksi tuli lähdettyä. Vaikka jalkoja tänään vähän kolottaakin (venyttely jäi taas väliin) niin mieli hajalaa jo uudelle lenkille. Päätän tästä tähän ja palaan uusien raporttien kera heti ensitilassa.

Kyllä ne ruotsalaiset vaan osaa!

2007-07-12T14:43:00.000+03:00

Jossain asioissa täytyy vain ihailla ruotsalaisia. Häikäilemätön tissi-europop on yksi niistä. Tässä tämän kesän tarjontaa...

How do you like them apples?

Mikä kesä?!?

2007-07-11T09:52:00.000+03:00

Kesä parhaassa terässä? Aurinko paistaa, mieli on kevyt ja iloinen ja tytöt kauneimmillaan? Ei, ei tänään eikä tällä viikolla. Viimeistä kohtaa lukuunottamatta. Aurinko ei ole paistanut koko viikkona, mieli on raskas ja masentunut, onko kesä jo ohi? Ainoa lohduttava asia on, että minulla ei ole kesälomaa tällä hetkellä. Täytyy pitää peukut pystyssä elokuun auringolle....

Where are the Joneses?

2007-07-06T13:01:00.000+03:00

Näin web 2.0 aikaan kaikki tapahtuu internetissä ja yhteisöllisyys on avainsana. Erilaisia mielenkiintoisia sovellutuksia on kyllästymiseen asti, mutta eilen löysin sellaisen mikä jaksaa innostaa, oletettavasti jopa pidempään.

Brittiläinen tuotantoyhtiö Baby Cow toteuttaa verkossa uudentyyppistä komediasarjaa Where are the Joneses. Homman ideana on, että käsikirjoitus toteutetaan wiki-periaattella ja sen perusteella tuotantotiimi(kameramies Jonti) purkittaa matskua noin 5 minuutin verran ja lisää sen sivuille (videon pätkät lisätään YouTubeen, josta ne sitten embeddataan sivuille). Videopätkien lisäksi sarjan hahmot Dawn ja Ian pitävät sivuilla blogiaan.

Itse sarja on takuuvarmaa brittihuumoria, johon sisällepääseminen vie aluksi pienen hetken, mutta koukku on varma. Puolestaan puhuu jo se, että taustalla häärivä Baby Cow yhtiön perustajajäsenenä toimii itse Steve Coogan. Suosittelen kaikille komediasta tai 2.0-ilmiöistä kiinnostuneille. Nyt kovaa vauhtia RuisRockkiin, kaikkien aikojen bailukesä 2007 odottaa....

Paavo Nurmen puolimaraton 30.6.2007

2007-07-01T17:09:00.000+03:00

Nyt se on sitten juostu, kaksikymmentäyksi kilometriä ja risat päälle. Jälkitunnelmat ovat vielä seuraavana päivänäkin uskomattoman hienot, vaikka jalat painavatkin tällä hetkellä kaksisataa kiloa kappale. En muista koska olisin viimeksi ollut näin tyytyväinen itseeni. Mutta kerrataanpas miten tähän päästiin.

Alkukeväällä, olisiko ollut huhtikuun alussa, päätin puolitosissani ottaa osaa Paavon puolikkaaseen. Onnekseni sain houkuteltua mukaan muutaman kaverin samaan projektiin ja aloitimme (epä)säännöllisen harjoituskauden. Huhti- ja toukokuun kävimme lenkillä keskimäärin noin kaksi kertaa viikossa. Lenkit olivat tarkoituksellisesti aika lyhyitä (noin 5-9 kilometriä), että saataisiin alkuun juoksurutiini niin jaloille kuin päillemme. Kesäkuussa ote vähän löystyi ja lenkillä tuli käytyä huomattavasti vähemmän, yhteensä varmaan kolme kertaa, joskin lenkeille tuli pituuttta aina sellaiset 10-13 kilometriä. Eli valmistautuminen meni aivan nappiin :)

Itse suoritus olikin oletettua vaikeampi. Alkumatka meni tutkaillessa ja rytmiä haeskellessa. Seitsemän kilometrin kohdalla lisäsin hieman vauhtia, kun juoksu maistui todella hyvältä. Meno oli leppoista ja nautiskelin maisemista. Takaraivossa kolkutteli silti koko ajan epäilys siitä, että menenkö nyt liian kovaa - jaksanko tätä vauhtia maaliin asti. Päätin, että jatkan samaa vauhtia Ruissalon sillalle asti (n.15km), jonka jälkeen tutkailen kuntoni uudelleen. Ja hyvinhän se meni.

Sillasta eteenpäin oli minulle tuntematonta aluetta, koska näin pitkää lenkkiä en ollut ikinä juossut. Hengitys alkoi tulla raskaammaksi, samanlaiseksi kuin huhtikuussa lyhyempien lenkkien loppuvaiheilla. Tästä se varsinainen juokseminen vasta alkoi, täytyi tehdä työtä etenemisen eteen, synkronoida askeleet ja hengitys, keskittyä vain seuraavaan kilometrimerkkiin tai juomapisteeseen. Naureskelin itsekseni oman kehoni toimintaa, kun ajatus ei pysynyt koossa laisinkaan. Välillä teki mieli mennä vähän kovempaa, mutta seuraavassa hetkessä jo vakuuttelin itselleni pitämään intoni kurissa.

Tätä kesti aina 18 kilometrin merkille asti, jolloin huokaisin ja totesin pääseväni ainakin maaliin. Kunnes tajusin matkaa olevan vielä reilut kolme kilometriä jäljellä, joten oli pakko ryhdistäytyä ja unohdettava kaikki muu. Seuraavaksi alkoi omituiset lämpöaallot varpaista päälakeen, jotka vuorottelivat kuumasta kylmään. Enpä ollut sellaisiakaan koskaan aiemmin kokenut. Eteenpäin pääsin vain katujen varsiin kerääntyneiden katsojien kannustuksista saadun sisun voimalla. Aurajoen ranta ei ole koskaan ollut niin pitkä.

Viimeinen kilometri alkoi ja sain jostain aivan uuden vaihteen. Yht'äkkiä jalat alkoivat toimimaan alkukilometrien tapaan ja pää selkiytyi. Sitä alkoi vain nauttia tilanteesta ja kerääntyneiden ihmisten taputuksista. Loppusuora edessä, muutama askel enää, loppukiri ja järkyttävän hyvä fiilis. Seolsiin. Nettoaika 2.04.19.9, thank you very many. Jälkeenpäin ajatellen isoin kiitos kuuluu ehdottomasti niin lenkkikaverilleni kuin hämmästyttävän suorituksen tehneelle yleisölle.
Tämä täytyy tehdä vielä uudestaan, ehkä jopa jo syyskuussa Ruisrääkissä. Tavoitteena kahden tunnin alitus. Katsotaan miten miehen käy...

Persoonallisuustesti vesipäille

2007-06-26T13:16:00.000+03:00

Minä en pidä persoonallisuustesteistä. Tarkoittaako tämä, että minulla on jokin persoonallisuushäiriö niiden suhteen? Luultavammin. Mielestäni kyseessä on kuitenkin enemmänkin kyse siitä, että kärsivällisyyteni loppuu aina kesken ja/tai en ole tyytyväinen kysymyksiin ja lopputuloksiin. Olen kyllä tehnyt vuosien varrella jos jonkinmoisia testejä, mutta en koskaan ole täysin tunnistanut itseäni lopputuloksista. Tämä voi johtua joko testien virheellisyydestä tai minun kyvyttömyydestä kyetä objektiiviseen analyysiin itsestäni. Ja itsepäisenä kaverina vian täytyy tietenkin olla ensimmäisessä, eikö?

Tänään spottasin taas uuden testin sillä erotuksella, että tämä oli tähän astisista minulle mieluisin. Ei ärsyttäviä kysymyksiä ja liikaa pohdiskelua, vain kuvien valitsemista omien mieltymyksien mukaan. Tulokset nyt eivät ole yhtä yksityiskohtaisia kuin muissa tekemissä nitesteissä ja parempi niin. Ja eikös monesti yksi kuva ole enemmän kuin tuhat sanaa?

Juhannuskin meni vauhdilla ohi ja oikeinkin rattoisissa merkeissä. Kaikki meni enemmän kuin loistavasti, mutta ehdoton suosikkini, ja todennäköisesti seuraavan Millenium-palkinnon saaja, oli Wet Head -vesirulettipeli. Kuulostaa ensikuulemalta todella typerältä ja lapselliselta, mutta kaikkea muuta. Klassisen kaunista ja yksinkertaista viihdettä porukalle kuin porukalle. Toimii. Parhaat kuluttamani ~25 euroa pitkään aikaan.

Saksa on paska maa, vai onko?

2007-05-31T00:31:00.000+03:00

Pitkästä aikaa päätin lähteä ulkomaille, jopa aina Saksaan asti. Reissu ottaa itsensä tosin vasta elokuun lopulla, mutta mielestäni tämä ylittää helposti uutiskynnyksen tälle palstalle, koska en ole ollut Ruotsia kauempana sitten 1995. Monen vuoden pähkäilyn ja ylimietinnän jälkeen päätin ottaa tilaisuudesta kiinni ja olla miettimättä liikoja. Nyt vain tuntuu siltä, että on pakko päästä pois ja kauas, joskin vain Saksaan asti.

Kyseessä on salibandyjoukkueen hullunkurinen ja todennäköisesti todella ruma pelimatka Leipzigiin. Tarkoitus on näin harrastuspohjalta ottaa mittaa niin saksalaisista, puolalaisista kuin tsekkiläisistä pelitovereista ja samalla tutkia vanhan mantereen kulttuuria. Lisää tietoa turnauksesta saa osoitteesta http://www.german-floorball-open.de/

Matkakohteessa on kyllä kohtalon ivaa, koska en ole koskaan pitänyt oikeastaan mistään Saksaan liittyvästä, jos ulosluetaan tietyt autoteollisuuteen liittyvien tahojen artefaktit, ja enimmäkseen suosinut muiden mannereurooppalaisten vastaavia. Itseasiassa olen pitänyt listaa niistä maista, joissa haluaisin vierailla ja Saksa ei todellakaan ole edes kärkikymmenikössä. Toivottavasti seura ja matka itsestään on kohdettaan parempi ja pääsen näin eroon taas yhdestä ennakkoluulostani. Täytyypä tehdä lähitulevaisuudessa lista siitä mitä odotan Saksalta ja arvioida näitä odotuksia jälkeenpäin omiin kokemuksiin.

Juokse poika, juokse.

2007-05-30T09:52:00.000+03:00

Matkani kohti Paavo Nurmen puolimaratonia jatkuu. Eilen kävin sutaisemassa sellaisen 12-13 km lenkin ja tällä kertaa vaihdoin alustan pururadasta asfalttiin. Matka sujui yllättävänkin helposti, vaikka etukäteen ajattelin kovemman alustan tekevän matkasta ongelmallisen. Tämän sijaan ongelmaksi muodostuivatkin uskolliset Asicsin juoksusukkani, jotka vanhuuttaan olivat hapertuneet kantapään kohdalta.

Huomasin pientä hiertymistä jo lenkin alkuvaiheessa, mutta päätin silti jatkaa juoksun tuntuessa todella huolettomalta. Ja sitä se olikin aina kahdeksan kilometrin kohdalle. Ilmeisesti jalkani alkoivat tässä vaiheessa lievästi turvota , joka ilmeni kantapään hankauksen voimistumisena. Viimeiset puolitoista kilometriä juoksinkin vain yhdellä kengällä, kun ei muuten olisi pystynyt jatkamaan.

Kotiin päästyäni huomasin koko kantapään olevan aivan punaisena ja puuttuipa siitä mukavan kokoinen palanenkin. Onneksi joku kiitoksen arvoinen henkilö on keksinyt Compeed-iholaastarit, jolla kantapään voi paikata kuntoon. Sukkaani en valitettavasti enää saa kuntoon, joten täytyypä kipaista ostamassa uudet.

Yleisarvosanaksi lenkistä annan 4 (asteikolla 1-5).

Uusintalähtö

2007-05-28T00:24:00.000+03:00

Reilut kaksi vuotta tämän blogin perustamisesta on kulunut ja koossa on kokonaiset kaksi kirjoitusta (tämä mukaanlukien). Ei siis välttämättä mikään paras mahdollinen avaus. Syitä tälle voisi keksiä pitkän listan, mutta se silkkaa ajanhukkaa. Laiskuus selittänee kaiken. No nyt yritetään uudestaan ja katsotaan sitten jälkikäteen mikä on tulos.

Kohta alkaa

2005-04-09T02:38:00.000+03:00

Kirjoittaminen nimittäin. Mikäli vain jaksan.