Tällä kertaa ei hyviä uutisia. Vedettiin kaverin kanssa sellaiset 12 km, josta kävelyä vaikeuksien saattelemana pyöreät 2km. Ei taaskaan maailman helpoin setti, eli paras matka kotimatka. Henkilökohtaisesti erittäin vaikea alku, joka sai kunnioitusta herättävän nousun jälkeen paremman jatkon.
Ei voi olla tyytyväinen, ei sitten millään. Radikaaleja alkuvenyttelyitä vaaditaan odottamattomien osapuolien puolesta. Muuten ei tahko lämpeä. Tuntuu olo ihan rapakuntoiselta, ei käy. Nyt tai ei koskaan. "Se on raju rakastelu, tai betonikengät välimeren pohjaan..." totesivat jo Sleepparit aikoinaan ja eivät voineet olla enemmän oikeassa. Joku roti. Fiilareita ei voi edes arvoioda....huonosti män....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti