Joka syksy ja/tai alkutalvi joillekin ihmisille iskee se kuuluisa syysmasennus. Näin myös minulle. Syksy meni vielä jotenkuten BB:tä ja muita hömppärealitysarjoja seuratessa, mutta Anniinan voiton jälkeen arki-iltojen rutiinit menivät taas sekaisin. On se sitten oikeata masennusta tai ei, minulla tämä oireilee jokatapauksessa niin, että mikään ei oikein innosta ja kaikki tuntuu toisarvoiselta. Pieniä valonpilkahduksia lukuunottamatta sävy on harmaa. Tylsistyneenä sitä yrittää keksiä itselleen jotain tekemistä. Usein se jää kuitenkin tekemättä, kun ei vaan jaksa.
"Jos vaikka lukisi tuon hyllyssä kököttävän kirjan tai siivoaisi joulua silmälläpitäen. Perslävelläs, ne voi tehdä huomennakin. Tai joskus. Tänään ei jaksa. Onkohan mulla olutta jääkaapissa? Kas."
Suurin piirtein tähän tyyliin on menty viimeinen kuukausi. Sama homma oli viime vuoden syksynä ja vielä kesällä vannoin, että nyt en sorru samaan. Kysymys kuuluukin, onko tällaiselle melankoliselle ilmiölle lääkettä vai onko syytä totutella ajatukseen, että tämä toistuu joka vuosi? Tähän asti olen kokeillut täyttää kalenteriani uusilla harrastuksilla, työtehtävillä, sosiaalisilla tapahtumilla ja ties millä, että mieli pysyisi virkeänä. Vaan ei harmaa haihdu.
Toisin on australiassa, jossa eräällä Ian Fieggenillä on aivan liikaa aikaa ja innostusta. Sunshine and happiness! Ian on ottanut asiakseen tutkia kengännauhojen solmuja ja nauhoituksia. Niin, aivan! Hyvä hyvä! Hyvä, Ian! Ihastukseksemme Ian kertoo aiheesta lisää nettisivuillaan. Onneksi syysmasennus on vain kerran vuodessa, kengännauhafriikkiys on ikuista.
ps. Itse sidon nauhat Two Loop -solmulla. Vanha kunnon Pelle Hermanni -tyyli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti