Viikonlopun riennot, eritoten synnit maksaani kohtaan, painoivat sen verran sisuskalujani, että minun oli pakko päästää pirut ilmoille. Vaikka takana olikin moottoritien katkuinen työpäivä ja väsy painoi pöllösilmiäni suuntasin nopsalle kolmen kierroksen pyrähdykselle rakkaaseen Urheilupuistoon.
Kauniisti valaistu lenkkipolku ja pieni nipakka pakkanen illan myöhäisinä tunteina loivat aivan mahtavat puitteet sielunpuhdistusta kaipaavalle. Polulla ei lisäkseni käyskennellyt kuin yksi toinen iloinen ja puuskuttava lenkkeilijä, joten rauha oli taattu ja mieleni täyttyi hiljaisuuden äänistä. Kerrassaan mykistävä fiilis. Kenties liiankin, koska aineenvaihduntaelimet pakottivat palaamaan kotiin ennenaikaisesti.
ps. Ensimmäiset kilometrit ovat vieläkin aika tuskaa oikean kengän painaessa jalkaapohjaa ikävästi. Muotoutumista odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti