Kesä on ohi ja toivottavasti myös minun kirjoitustaukoni. Kaiken maailman hässäkkää on riittänyt ja tapahtumia koluttu. Kaiken kaikkiaan loistavaa. Nyt pitäisi taas jaksaa kirjoitella myös tänne ja inspiraation lähteenä toimii tällä kertaa ystäväni päätös naputella omia treenikokemuksiaan omaan blogiin. Käykääpäs stiigailemassa(, jos tänne joku nyt enää eksyy) kovan luokan treenikokemuksia Itä-Suomesta.
Sitten viime postauksen henkilökohtaisessa sporttiohjelmassa on tapahtunut yllättäviä käänteitä. Lenkkeily itsessään on jäänyt paljon vähemmälle ja sen tilalle on tullut vanha tuttu salibandy sekä vieraampi tulokas kuntosali. Noin kuukauden verran olen taas sählännyt ja toistaiseksi meno tuntuu maittuvan. Ja miksikäs ei maistuisi, kun on niin hyvä porukka kasassa. Saas nähdä mitä tuleva kausi tuo tullessaan. Ainakin paikallispelejä ja paljon, hyvä niin.
Kuntosali ja minä. Ei olla oltu koskaan kavereita. Hirveän tylsää touhua, joka ei ole sopinut minun kärsimättömälle luonteelle. Ehkä sitä on sitten tullut vanhaksi, kun sekin on alkanut maistumaan. Vielä kun tekemiseeni saisi jotain järkeä niin voisi tulla myös tuloksia. Täytyypä lähiviikkoina taikoa oikea saliohjelma ja keksiä näpsäkkä tapa raportoida tuloksista myös tänne.
Ei se lenkkeilykään nyt ihan unholaan ole jäänyt. Tänään koin Pyhän Paavon ilmestyksen ja oli pakko päästä Ruissalon poluille höntsäilemään. Kovin kaunista oli, mikä ei liene yllätys kenellekään. Syksyn värittämät puut ja laskeva ilta-aurinko tekivät kunniaa korvia hellivälle Dinolle. Noin kymmenen kilometriä ja reilu tunti myöhemmin sohvalla istui onnellinen mies. Juoksukärpäsen puraisemana.
View Lenkki_10km_RSL in a larger map
Kaunista ja levollista syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti