Perjantaina 12.7 tuli repastyä lenkki numero kaksi. Olin matkalla perheemme kesämökille, kun yht'äkkiä päätin käyttää hyödykseni kaunista saaristolaismaisemaa. Luovutin kuskin toimen veljelleni lossirannassa, laitoin lenkkarit jalkaan ja suuntasin kohti tangenttia. Edessäni odotti asfalttia noin neljä ja soratietä suunnilleen kolme kilometriä. Suhteellisen lyhyt hölkkä siis, mutta kaikki lasketaan.
Päivän opetus taitaakin kuulua (pätee myös edelliseen lenkkiin), että lenkille lähtiessä kannattaa hankkia kunnon alkulämpö ja tehdä venyttelyt kunnolla. Perjantainen lyhyt hölkkä muuttui kilometrin jälkeen todella piinaavaksi koettelemukseksi. Maaston korkeusvaihtelut eivät helpottaneet yhtään asiaa, etenkään kilometrin tasaisen tappava nousu, joten noin kolmen kilometrin jälkeen penikkani ja etureiteni olivat ihan jumissa. Loppumatka mentiin taas kiukulla. Oliko se sitten hyvä tai huono päätös, ken tietää. Juoksun aikana fiilis siis 4, juoksun jälkeen korkeintaan 7. Lauantaina ei jälkioireita.
TODO: Fiilisasteikko selityksineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti