Saksan opintomatka on nyt takana. Tuliaisina on mahtavia muistoja niin pelikentiltä kuin kaupunkien kaduiltakin, tyhjä kukkaro ja hirveästi univelkaa.
Frankfurt on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Nähtävää on joka lähtöön ja ihmiset ovat ystävällisiä, kunhan vain osaavat edes muutaman sanan englantia. Hintataso on olutta lukuunottamatta Suomen tasoa, mutta valikoimaa on sievoisesti enemmän. Meidän seurueellamme ei ollut mitään tarkkaan määriteltyä tutustumissuunnitelmaa vaan vaeltelimme vähän joka puolella. Näkemättä kuitenkin jäi Main-joen eteläpuoli, mikä harmittaa jälkikäteen vietävästi.
Leipzig olikin aivan eri maata. Joka paikasta huomasti selvästi, että ollaan vanhan Itä-Saksan mailla. Tuntui kuin siellä ei oltaisi koskettu mihinkään kahteenkymmeneen vuoteen. Joka paikka oli täynnä graffiteja, laudoitettuja ikkunoita, röykkyisiä teitä ja hoitamattomia puistoja. Ensialkuun maisemat ällistytti ja kuvotti, mutta pikku hiljaa aloin pitää Leipzigin röyhkeästä, rujosta ja anteeksipyytelemättömästä ilmeestä. Se oli kuin viisikymppisen poikamiehen kaksio: kaikki levällään, kusi haisee ja ketään ei kiinnosta.
Kiitokset vielä jokaiselle matkaan osallistuneelle! Teitte matkastamme ikimuistoisen. Kiitokset myös Kirkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti