Nuoria singer-songwritereita pulpahtelee pinnalle vähän väliä ja taistelu soittolistapaikoista on armotonta. Yleisesti ottaen artisti yrittää erottua massasta kiinnostuksen heräämisen helpottamiseksi, mutta miten tämä kaikki toimii näiden nuorten singer-songwritereiden kohdalla? Tälle genrelle on yleistä, että itse musiikki ja sen tunteikas tulkitseminen on varsinaisessa pääosassa ja stylisteille on syötetty rauhoittavia huomiotaherättämättömän naapurintyttö/-poika -lookin takaamiseksi. Voiko olemattoman pienillä ulkomusiikillisilla ulkonäköasioilla silti olla vaikutusta artistin menestykseen vai voiko kerrankin itse musiikki olla puhtaasti ainoa ratkaisutekijä? Vai pitäisikö sittenkin hukkua massaan muilla keinoin ja herättää huomiota huomiota herättämättä?
Onko kukaan kuullut James Morrisonista? Jokunen. Onko kukaan kuullut Chris Martinista? Valtaosa. No, James Morrison on se Chris Martinin näköinen nuori jamppa televisiossa esitettävillä musiikkivideoilla, joka ei ole Chris Martin. Varmimmin heidät erottaa toisistaan siitä, että useimmiten Jameksella on sormissaan kitara ja Chrisillä taas jokin kosktetinsoitin. Joten ylläolevaan viitaten, voiko samannäköisyys Chrisin kanssa olla James Morrisonille uralle se ulkomusiikillinen ratkaisutekijä, joka määrittää hänen valokeilansa kestävyyden ja kirkkauden?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti