Uffaffaa, viikonloppuna oli taas irtokarkkihyllyllisen makeat salibandypelit. Harvoin voi pelin jälkeen todeta, että lopputuloksella ei olisi ollut niinkään väliä, koska itse pelaaminen oli niin hauskaa. Kunnon vääntömomenttia, periksiantamattomuutta ja toverillisuutta ilmentyi koko vaihtoaitiolliselta. Ja tietenkin vastustajilta, jotka tekivät otteluista erittäin nautittavia. Kaksi tasaista ja sisukasta taistelua, joista kirsikkana kakun päällä tuliaisina täydet pingopongot.
Tuliaisena oli myös kipeytynyt ja nyttemmin huolestuneisuutta aiheuttava vasen nilkka. Vihloo ja särkee sisällepäin kääntäessä. En usko, että on mitään vakavampaa, mutta tämän tyyppiset vaivat on yleensä kestänyt pitkään parantua. Peukut pystyyn ja perberiin, ettei näin olisi tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti