Moneen kertaan olen vuosien varrella manaillut, että en ole kokenut purjehtimisen huumaa. Vaan en enää. Eilen pääsin kaverin miehistöön pienelle päiväpurjehdukselle Airistolla. Täytyy myöntää, että en osannut kuvitellakaan kuinka hienoa se on, vaikka monasti olen kehuja kuullut ja mielikuvia mielessäni piirrellyt.
Retkemme alkoi Satavan (kiitos Karo korjauksesta, Keski-Suomessa kuitenkin) Erikvallasta aurinkoisessa säässä puolenpäivän maissa. Päämääräksemme otimme Airiston matkailuhotellin Stormälon saaressa, jonne saavuimme noin puolitoista tuntia myöhemmin. Tuuli oli meille turisteille sopiva 6-7 m/s lännestä, joten Airistolle päästyämme purjeista ei tarvinnut enää hirvesäti huolehtia. Laiturissa olimme reilun tunnin, jonka aikana nautimme veneessä omista eväistä merilounaan (kaksi Saarioisten mikropizzaa) virvoikkeineen. Paluumatka kotisatamaan sujui yhtä leppoisissa merkeissä kuin tullessakin.
Turha kai edes mainita fiilareista, haluaa lisää! Jälleen kerran uteliaisuuteni ottaa yliotteen ja mieli halajaa uusille tuulille. Purjehdus sisältää niin paljon asioita, joista en tiedä yhtään mitään (eilen oppimani asiat unohtuvat varmasti viikon sisällä) ja joista haluan tietää kaiken. Lisäksi purjehduksessa viehätti sen fyysisyys, vaikkakin pääsimme eilen todella helpolla. Väistämättä tulee mieleen, että haluaisin kokea millaista olisi purjehtia vaikeammissa olosuhteissa ja pidempään. Niin, että kädet kramppaa vinssauksesta ja vatsa voi pahoin aallokosta. Minäkö masokisti? Ilmeisesti.
Isot kiitokset kipparille ja muille miehistön jäsenille.
1 kommentti:
No nyt vähän tarkkuutta. Erikvalla ei suinkaan sijaitse Hirvensalossa, vaan luonnonkauniissa Satavan saaressa.
Lähetä kommentti