Super Bowl XLII

Helmikuun 3. päivä Arizonan hiekkalaatikossa joukko varastohallin kokoisia mopokuskeja juoksee kerta toisensa jälkeen sinne tänne toisiinsa törmäillen. Törmäilyjen välissä jokainen käy aina kentän sivustalla syljeskelemässä ja uhoamassa sukulaisilleen. Aikaa kuluu ja mitään ei tapahdu. Yht´äkkiä ketään varoittamatta pikkubussillinen mopedisteja on taas paririvissä pyllistämässä. Se kaikkein pienikokoisin, luultavammin skootterilla liikkuva, huutaa lähtölaskennan ja sitten taas rytisee. "Syljeskely- ja huutamistauko, pois kentältä!" näyttää raitapaitainen eläkeläinen. Syljeskely kestää tavallista pidempään, nyt on pakko olla mainostauko.

Vähän ajan päästä voi huomata, että kentältä löytyy myös suippo nahkapallo. Välillä sitä heitetään kuin keihästä ja välillä piilotetaan kainaloon. Harvakseltaan skootterikuskin pikkuveli eksyy kentälle ja potkaisee sitä. Sen kanssa ei sovi törmätä, saati pudottaa, koska sen jälkeen toiset pilkkaavat ja osoittelevat sormilla. Myös sukulaiset kentän laidalla saavat omansa. Kuulostaa älyttömältä ja koko näytös kestää kolmesta neljään tuntiin.

Ymmärrettävästi maailman suurin urheilujuhla Super Bowl voi jostain katsojasta näyttää tältä. Minulle ei. Se on yksi vuoden tärkeimmistä kohokohdista, jota odotan vähintään joulun veroisesti. Tämä johtuu pääosin siitä, että koen ymmärtäväni kyseistä peliä. En paljoa, mutta tarpeeksi. En siis tunne kaikkia säätöjä tai pelikirjan sivuja ulkoa. En edes murto-osaa, mutta juuri siksi pelistä pidänkin. Pelin aikana oppii koko ajan lisää seuraamalla tapahtumia ja kuuntelemalla asiantuntevien selostajien kommentteja.

On kuitenkin totta, että jatkuvat tauot tuntuvat paikka paikoin tylsiltä. Itse käytän ne joko jääkaapilla käymiseen tai seuraavan hyökkäyksen veikkaamiseen. Välillä veikkaan jopa oikein, jonka jälkeen pystyn turhantärkeänä pätemään tietämykselläni. Tylsistymisen taso riippuu hyvin paljon siitä mitä lähetystä katsoo. Viime vuosina MTV3:n lähetykset ovat olleet suoraan jenkeistä ostettuja, jolloin pääsee nauttimaan paremmasta selostuksesta, mutta valitettavasti lukuisien mainostaukojen aikana Suomessa näytetään vain stadionin ilmakuvaa. Aamuviideltä stadioni on jo liiankin tuttu ja silmät alkavat painaa. Taannoin Maikkarilla oli oikein oma kisastudio jossain Helsingin kuppilassa ja selostajat omasta takaa, vaan ei enää. Itse olen tyytynyt kotimaisiin lähetyksiin, mutta pieni selvitystyö on mielessä viime vuoden koitoksen palautuessa mieliin.

Itse peliin palatakseni täytyy mainita pienen harmistuksen tunteen vallanneen mieleni, kun luin Dallas Cowboysien pudonneen NY Giantsille Divisioonan finaalissa. Vaikka en lajia säännöllisesti seuraakaan, runkosarjan menestyksen ja kirjoitusten perusteella heillä oli pitkästä aikaa koossa mestaruuteen kykenevä joukkue. Voi Romo parkaa, mahtaakohan Jessica lohduttaa?

Konferenssifinaaleissa selviytyi siis
- NFC: NY Giants ja Green bay Packers,
- AFC: San Diego Chargers (Wild Card) ja New England Patriots.

Yritän seurata tilannetta parhaani mukaan ja raportoida käänteistä tänne. Samalla yritän muodostaa jonkunlaisen suosikin, jota kannattaa itse Super Bowl Sunnuntaina (ok, Super Bowl Sunday ei oikein toimi suomeksi)

Ei kommentteja: