Karkkilakko, päivä 2

Toistaiseksi vielä suhteellisen levollinen olo. Eilen illalla teki vähän mieli mässytellä, mutta se korjaantui saaristolaisleivällä. Tänään ei oikeastaan ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia. Pahin on vielä tulossa, oletan. Täytyy hakea jotain korviketta kaupasta, terveellsitä sellaista.

ps. Tätä kirjoittaessa alkoi tehdä mieli kunnon suklaapatukkaa...

Karkkilakko, päivä 1

Päivittäinen namuttelu on kuulunut repertuaariini jo jonkun aikaa. Eilen sitä tuli jostain syystä miettineeksi, että mihin on jäänyt lapsuuden Karkkipäivä kerran viikossa-konsepti ja missä vaiheessa tästä lempiharrastuksestani tuli jokapäiväistä. En löytänyt vastausta. Mutta nyt on aika palata vanhan liiton malliin.

Samalla kun huomaan laiskottelevani ilta toisensa jälkeen sohvalla mässypussi vierelläni, sitä veltostuu myös muilla osa-alueilla. Lenkit ja saliharjoittelut ovat jääneet aikataulustani kokonaan pois. Miksi ihmeessä? Ehkä näillä asioilla on jokin korkeampi yhteys, no eihän sitä niin korkealta tarvitse kyllä etsiä, ja ne ruokkivat toinen toistaan. Siispä ratkaisuehdoituksena on karkkilakko-try out. Ja ehkäpä sen päivittäinen seuraaminen tällä forumilla auttaisi niin minua, purukalustoani kuin seudun kuntosaliyrittäjiä.

Tekee niin paljon mieli karkkia jo nyt, grrr!

Sikaniskan jalostusta

Tänään oli jo toinen kerta kuntosalilla tällä viikolla. Maanantaina nakutettiin käsiä ja hartioita, tänään rintaa ja selkää sekä väliaikoina vatsa- ja selkämuuveja. Pelottaa. Miten ihmeessä päästin itseni tähän tilaan?

Punttis ei ole koskaan kuulunut repertuaariini yksinkertaisesti siitä syystä, että se on yhtä tylsää kuin....punttisalilla käynti. Viime viikolla koin kuitenkin taas uuden tulemisen kuukauden tauon jälkeen, kun kaveri kommentoi rävellystäni sanoin "Tuo sun treenaus näyttää ihan siltä kun sulla ei olisi mitään hajua mitä tekisit!". Ja näinhän se olikin, tyhjällä paperilla mentiin. Sanamuodoista voikin jo päätellä, että asiat ovat muuttuneet. Netistä etsin nakkisormiini alustavan saliohjemarungon ja sitä mukaillen olen nyt runnellut lihaksistoani lähtötasoa hakien. Lopullisena tavoitteena on muokata siitä muutenkin omannäköiseni.

Etenemisestä, ja miksei muistakin uuden lajin ihmeellisyksistä, pitäisi muistaa kirjoittaa tänne.

Muistiinpanot:
- Mukaan otettava alkulämpö ja venyttelyt
- Supistaa ohjelma kahteen viikkotreeniin
- Mietittävä jalkatreenien paino
- Fokus Rymättylän titteliottelussa

Värikästä syksyä!

Huumassa ja kivussa

Uffaffaa, viikonloppuna oli taas irtokarkkihyllyllisen makeat salibandypelit. Harvoin voi pelin jälkeen todeta, että lopputuloksella ei olisi ollut niinkään väliä, koska itse pelaaminen oli niin hauskaa. Kunnon vääntömomenttia, periksiantamattomuutta ja toverillisuutta ilmentyi koko vaihtoaitiolliselta. Ja tietenkin vastustajilta, jotka tekivät otteluista erittäin nautittavia. Kaksi tasaista ja sisukasta taistelua, joista kirsikkana kakun päällä tuliaisina täydet pingopongot.

Tuliaisena oli myös kipeytynyt ja nyttemmin huolestuneisuutta aiheuttava vasen nilkka. Vihloo ja särkee sisällepäin kääntäessä. En usko, että on mitään vakavampaa, mutta tämän tyyppiset vaivat on yleensä kestänyt pitkään parantua. Peukut pystyyn ja perberiin, ettei näin olisi tällä kertaa.

Kovempi parempi

Takana taas yksi ihana tennistunti MLK:n kanssa. Näyttäisi pahasti siltä, että kesäterä alkaa väistyä ja edistystä tapahtua. Tänään sairastuimme juomatauon yhteydessä lievään kleptomaniaan ja keikautimme hylkykorista tuoreempia ja kovempia palluroita omien pehmyiden tilalle. Ja halleluja! Peli alkoi luistaa aivan eri tavalla, pallorallit pitenivät, hiki alkoi virrata ja toivo paremmasta elämästä heräsi. Let's dyyk!

Ai niin, salibandy tuntuu jälleen mahtavalta. Hilavitkuttimen kova jengi koossa!

Tenniskausi avattu

Viime viikolla se alkoi ja tänään jatkettiin. Kesäterä on terävimmillään, mutta ollaan sitä silti paremmassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Pallot pomppivat silloin tällöin ihan kivasti minne yrittääkin, mutta hölmöjä virheitä tulee paljon. Suurimpana vaikeutena on edelleen oikean etäisyyden löytäminen palloon. Mutta eiköhän se siitä, kausi on pitkä (ja toivottavasti luminen).

ps. Syöttö sattuu olkapäähän. Tee sille jotain.

Koleaa kyytiä

Iso-Härjänmäen kuntoradan parkkipaikka Salossa. Kuulokkeet korvissa. Sormi käy play-napilla ja Kaikkivaltias komentaa joukot verryttelyyn. Muutaman jalan oikaisun jälkeen alkaa marssi. Marssi, joka käy ain Rusalkaihin loppusointuihin asti. Lokiin merkittäköön 7.8km ja 53min 31sek. Joukkojen taistelumoraali huipussa. Kaarti ei antaudu milloinkaan!

Syssympi Ruissalo

Kesä on ohi ja toivottavasti myös minun kirjoitustaukoni. Kaiken maailman hässäkkää on riittänyt ja tapahtumia koluttu. Kaiken kaikkiaan loistavaa. Nyt pitäisi taas jaksaa kirjoitella myös tänne ja inspiraation lähteenä toimii tällä kertaa ystäväni päätös naputella omia treenikokemuksiaan omaan blogiin. Käykääpäs stiigailemassa(, jos tänne joku nyt enää eksyy) kovan luokan treenikokemuksia Itä-Suomesta.

Sitten viime postauksen henkilökohtaisessa sporttiohjelmassa on tapahtunut yllättäviä käänteitä. Lenkkeily itsessään on jäänyt paljon vähemmälle ja sen tilalle on tullut vanha tuttu salibandy sekä vieraampi tulokas kuntosali. Noin kuukauden verran olen taas sählännyt ja toistaiseksi meno tuntuu maittuvan. Ja miksikäs ei maistuisi, kun on niin hyvä porukka kasassa. Saas nähdä mitä tuleva kausi tuo tullessaan. Ainakin paikallispelejä ja paljon, hyvä niin.

Kuntosali ja minä. Ei olla oltu koskaan kavereita. Hirveän tylsää touhua, joka ei ole sopinut minun kärsimättömälle luonteelle. Ehkä sitä on sitten tullut vanhaksi, kun sekin on alkanut maistumaan. Vielä kun tekemiseeni saisi jotain järkeä niin voisi tulla myös tuloksia. Täytyypä lähiviikkoina taikoa oikea saliohjelma ja keksiä näpsäkkä tapa raportoida tuloksista myös tänne.

Ei se lenkkeilykään nyt ihan unholaan ole jäänyt. Tänään koin Pyhän Paavon ilmestyksen ja oli pakko päästä Ruissalon poluille höntsäilemään. Kovin kaunista oli, mikä ei liene yllätys kenellekään. Syksyn värittämät puut ja laskeva ilta-aurinko tekivät kunniaa korvia hellivälle Dinolle. Noin kymmenen kilometriä ja reilu tunti myöhemmin sohvalla istui onnellinen mies. Juoksukärpäsen puraisemana.


View Lenkki_10km_RSL in a larger map

Kaunista ja levollista syksyä!

Eurobliisut 2009

Kevään tietää olevan pitkällä kun jääkiekon MM-kisat ovat ohi ja mediassa alkaa Euroviisu-paukutus. Tänä vuonna me suomalaiset jännäämme missä se Waldo oikein luuraa ja 90-luvullahan hän. Ja turha sitä kaavaa on enää tässä vaiheessa muuttaakaan, koska vuosikymmen vaihtuu taas ihan kohta. Ehkä sitten vuoden päästä Waldo yllättää meidät kaikki uusilla soundeillaan. Mutta mutta. Luulenpa silti, että viikonloppuna Waldo's People tulee pärjäämään ihan kohtuullisesti sijoittuen ainakin Top 10:n joukkoon ihan jo siksikin, että
a) biisi on kaikesta ysäriydestä huolimatta menevä ja jää soimaan korviin ja
b) eilisten semifinaalien perusteella muut kilpailijat ovat selvästi heikompia
c) asiantuntijoiden mielestä Waldon finaaliesitys on hyvällä spotilla (24. esitys).

Voittoa en silti lähtisi ennustamaan, mutta sehän ei olekaan se tärkein asia. Eilisten 1. semien jälkeen omaksi suosikikseni pyllähti yllättäen Islannin edustaja Johanna. Nuori, olisko ollut 18 vuotias, neitonen säväytti ainakin minut uskomattoman kauniilla äänellään. Ja nyt kyynisimmät siellä ajattelevat jotain kaksimielistä, eikö? No ei ulkoasussakaan valittamista ollut ei, mutta kyllä on hieno ääni mimmillä. Sitä ei käy kiistäminen. Sijoittuu ainakin Waldon edelle. Ja minä en ole koskaan väärässä :) Torstaisia semifinaaleja odotellessa fiilistelläänhän vielä Islannin sulosointuja.

Hehkutus

Yleensä niin vaatimattomasta linjastani poiketen nyt on pakko hehkuttaa. Käytiin tänään veljieni kanssa Lausteella heittelemässä firsbeetä ja kierrokseni tulos summautui 72:een eli +10 ja Personal Best!!!! Aivan hel***in hyvä fiilis, kun kerrankin napsahtaa heitot kohdilleen, vaikka mietoa sadetta niskaamme kaadettiinkin. Toisaalta, tästä ei ole kuin yksi suunta ja kaikki taitaa tietää mikä se on :( Silti, nautin nyt kun vielä voin!!!